Lihas ei lenkillä kasva

Moi taas 🙂  Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen aiheesta, minkä tajuamiseen. Tai ei niinkään tajuamiseen, vaan sisäistämiseen minulla on mennyt vuosikausia. Nimittäin se että lihaksen kasvamiseen ei tarvita aerobista liikuntaa. Olen aina liikkunut matkat kävellen/pyörällä ja tehnyt seisoma työtä joten täysin passiivista arkeni ei ole koskaan ollut. Shoppaillessa ja kauppoja kierrellessä tulee myös huomaatta luontaista kulutusta, tämä aktiviteetti on myöskin kuulunut elämääni aina.

cafb589e10524196cd4f9c7ce332ecc2

Siksi siis turha lenkillä ravaaminen on joskus vienyt vain energiaa, rasittanut kehoa, ja lisännyt nälkää.

Pikkuhiljaa pyöreyttä olkapäihin.
Pikkuhiljaa pyöreyttä olkapäihin.

On tutkittu että liikaa fyysistä aktiviteettia kannattaa välttää jos tavoitteena on lihaskasvun maksimointi. Kevyt (alle aerobisen kynnyksen tapahtuva) kestävyysharjoittelu kohtuullisessa määrin suoritettuna (3-4 kertaa viikossa) ei juurikaan häiritse lihaksen kasvatusta jos ravinnon saanti on riittävää. Kuitenkin pitää muistaa kuunnella kehoa, ja niin kuin sanottu itselläni liikettä tulee arjessakin. Huomasin että silloin kun olen tehnyt paljon aerobista offilla olen vain katki ja poikki väsynyt useammin, tämä ei siis tue lihaskasvua alkuunkaan. Jos en kävisi normaaleissa päivä töissä, tilanne olisi varmasti toinen. Mutta jos  päivään mahduttaa sen kahdeksan tuntia töitä ja salitreenin on mukavaa että ylimääräiset muut tunnit ja vapaa päivät voi käyttää muuhunkin kuin lenkillä ravaamiseen. Keho kun ei silloin lepää, ja niin kuin sanottu muuten olenkin yleensä aina pystyssä. Kun olen aamulenkkeillyt kukonlaulun aikaan, on oltava nukkumassa viimeistään kymmeneltä, jotta lepoa tulee riittävästi. Tämä huvi siis jääköön suosiolla dietille. Hyvä puoli tässä on myöskin se että sitten kun dietillä aerobisen aloittaa, käynnistyy keho takuuvarmasti polttamaan rasvaa paremmin.

Lihasmassa ei päätä huimaa, mutta aerobisella ja dietillä rassvat poltettu jo melko alas. Kuva 2010.
Lihasmassa ei päätä huimaa, mutta aerobisella ja dietillä rasvat poltettu jo melko alas. Kuva 2010.

Usein myös juoksentelu kasvattaa nälkää ja niin kulutetut kalorit on äkkiä syöty ja vähän enemmäkin. Tulos siis + – 0 ja vielä enemmän sitä plussaa. Kroppa ja hermosto ovat väsyneempinä ottamaan salitreeniä vastaan. Tämä on siis vain minun oma kokemus ja on täysin yksilöllistä mikä sinulle sopii. Tottakai pitää pitää huolta ettei ole ihan rapakunnossa ja hengästy pelkästä kävelemisestä koska aerobisen pohjakunnon on oltava perus hyvä jotta saat kovemmat tehot irti salitreenistä, vähemmän hengästymistä ja tehokkaampia treenejä. Eli jos puuskutat jo kävelessäsi salin rappusia, silloin kannattaa tehdä ehkä jotain, mutta maratoonari ja kehonrakentaja ei kannata yrittää olla samaan aikaan.

Kunnolla ruokaa ja hiilaria jota kehittyminen on mahdollista.
Kunnolla ruokaa ja hiilaria jotta kehittyminen on mahdollista.
Puntuskaan ei liiasta aerobisesta välitä ;)
Puntuskaan ei liiasta aerobisesta välitä 😉

Instagramissa minut löytää nimellä: tyttosinaoletvahvaofficial ja facebookissa Tyttö sinä olet vahva. Seuraa ja tykkää ihmeessä 🙂 

 

 

 

Fitness vouhotusta

Moi, niin treeniviikko taas tuli päätökseen.  Mitenkäs teillä?  Viimeisen treenin tein tänään, eli olkapäät. Nyt oli kolmas viikko uutta ohjelmaa. Sillä mennään varmaankin lähelle tämän vuoden loppua. Itse tekemistä en kovinkaan kauan jaksanut, koska nyt on niin suuret suunnitelmat etten kehtaa edes täällä blogissa kertoa, heh. Olen menossa takaisin Matti Halosen valmennukseen ja team sportlifeen piakkoin. Joulukuussa on tiedossa tampereen reissua ja uusia suunnitelmia.

Umpun blogiteksti on saanut mediassa hienosti huomioita ja olikin mun mielestä oikein hyvä ja kuvaava teksti siitä ettei kisakunto ole normaali tavoiteltava tila. Tekstin voit lukea täältä. Jotkut sitten siitäkin vouhkaantuivat ja kirjoittivat vasta kirjoituksia. Minusta kaikenlainen taiselu on näissä blogeissa ihan turhaa, ihan turha ottaa itseensä mistään toisten kirjoittelusta. Hommia voi tehdä väärin ja onnistua tai olla onnistumatta, kokemuksia niistä voi jakaa ihan hyvässä hengessä ja Umpusta välittyy minusta ennenkaikkea välittömyys. Ei ole tarvetta esittää yhtään mitään. Minulla on kokemusta kolmesta kisadietistä, ensimmäinen meni täydellisesti, toinen sinnepäin ja kolmas ihan päin pxxxxxxxä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun on kerran epäonnistunut ei se tarkoita etteikö voisi vielä nousta uudestaan ja valmistautua kisoihin onnistuneesti. Kaikkien ei tarvitse ymmärtää kisaamista tai fitnestä, tai ylipäätään miksi joku tätä tekee. Minäkin kun lihoin sen viimeisen dietin jälkeen melkein sata kiloiseksi, en siltikään luovuta. Moni varmaan ajattelee ettei järjen häivää, mutta ne ihmiset ei vaan voi tietää minun pään sisältöä tai sitä mitä tämä juttu voi minulle antaa ja antaa kokoajan. Sen voin vaan sanoa että ilman tätä treenihommaa tuskin olisin selvinnyt joistakin elämän koettelemuksista. Ei fitness ole ollut koskaan minulle koko elämä, ei todellakaan. Mutta haluan että se on aina hamaan hautaan asti lähellä mun elämää ja osa sitä tekisin sitä itse vähemmän tai enemmän tosissaan.

Käytiin tänään kavereiden kanssa ulkona syömässä. Minusta on tärkeää että kun on offilla ottaa joskus rennosti syömisen kanssa. Se mikä oli oma virheeni silloin kun aloitin niin olin liian ankara itselleni, en lipsunut koskaan ja jos lipsuin rankaisin itseäni vähintäänkin tunnin cardiolla. Tässä vielä blogi teksi noilta ajoilta, kun olin hajonnut melkein käsiin. Iloisen elämäntavan kääntöpuoli. Nyt on pitänyt ottaa hommaan ihan erinlainen ote, ja ottaa ihan oikesti välillä sillälailla, ettei pipoa kiristä koko aikaa. Tiedät kyllä jos näin on että silloin pitää löysätä.

Fitness burgeri.
Fitness burgeri.

Tyyppejä lähtee kisahommiin monenlaisista lähdökohdista, mikään ei mielestäni ole varsinaisesti väärä. Jotkut ovat olleet kilpaurheilijoita koko ikänsä, osa ylipainoisia, osa ex- syömishäiriöisiä jne. Joku juttu sinne lavalle vaan vetää, ja kyllä se kisadietti on sen verran kasvattava kokemus, että kyllä mulla ainakin valkeni maailma ihan uusin silmin ensimmäisen vedettyäni. Kehittää varmasti henkisesti ihan jokaista, ja opettaa uusia puolia itsestä.

Moni on ihan hukassa kisojen jälkeen nytkin syksyllä, ja syy siihen on ihan puhtaasti fysiologinen ja myös henkinen. Keho on viety fyysisesti äärirajoille ja henkisesti olet monta kuukautta latautunut vain yhteen päivään. Joillekin kisoista palautuminen on helpompaa, mutta on myös normaalia että tuollaisen rutistuksen jälkeen tuntee tyhjyyttä ja sitä että nälkä on pohjaton. Nuo fiilikset on hyvä tunnistaa, ja tiedostaa että kyllä ne tasoittuvat ajan kanssa. Ihan rennosti vaan ilman ylilyöntejä niin hyvä tulee. Jotkut tykkää treenata ja palata rytmiin, jotkut kaipaa totaali irtiottoa koko fitneksestä hetkeksi. Molemmat on sallittuja, kunhan keho saisi joissain vaiheessa levätä, nukkua niin paljon kuin nukuttaa ja olla välillä vaikka tekemättä mitään. Tärkeä mittari on mielestäni se että pystyy rentoutumaan, olemaan ja rauhoittumaan.

Saturday night fever :)
Saturday night fever 🙂

Instagram: tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva