Kun pimeys masentaa – haaveillaan vaikka kesästä

Niin se vaan viikko mennä hurahti taas ihan huomaamattaan. Nyt täytyy sanoa että pientä syysmasennusta ja synkkyyttä on ilmassa. Tuntuu ettei paljon ole muuta jaksanut tehdä kuin työt ja treenit ja muu aika onkin sitten mennyt aika lailla vaaka tasossa. Ruokavalio lipsuu ja ikäänkuin sen sallii itselleen odottaen tulevan valmennuksen alkua, tietäen että silloin on tiukemmat ajat tiedossa. Treenit on kuitenkin vedetty ihan asenteella ja tehoja on saatu irti ja se lienee pääasia tässä vaiheessa. Voisi varmaan piristää itseään jollain pikkujouluillakin, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa mitkään yö juoksut kännisten ihmisten seassa, varsinkaan kun tuo alkoholi ei itselle sovi sitten alkuunkaan.

Onneksi Joulu tulee pian :)
Onneksi Joulu tulee pian 🙂

Jalka myös huolestuttaa, nilkassa epäiltiin vain olevan ydinnaulasta johtuvaa hiertymää, mutta viimeisimmissä tietokone kuvissa näkyikin että tibialis posterior jänne on pahasti vaurioitunut, nyt sitten pitää mennä vielä ultraääni kuviin jotta nähdään tilanne tarkemmin. Leikkaus on tulossa eteen jokatapauksessa. Mieltä helpottaa se että homma saadaan varmasti joskus kuntoon ja voin alkaa nauttia taas KÄVELYSTÄ, joka on aina ollut minulle tärkeää ja niin varmasti monelle muullekkin. Mutta nimenomaan pitkät kävelylenkit ovat terapiaa parhaimmillaan juurikin huonolla säällä, jolloin ilma on juuri virkistävin ja happirikkain. Joskus melkein pari vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kävin lääkärille asiasta valittamassa, sanoin että tuo tibialis posterior on se joka oireilee niin lääkärin mielestä olin väärässä jänteestäkin ja hoidoksi määrättiin särkylääkettä ja lenkkeilyn lopettamista. Jännä juttu muuten että Helsingissä nuo ydinnaulaukset (jalassani on siis sääriluun mittainen naula, koska se on mennyt poikki vuonna 2009) poistetaan poikkeuksetta aina, mutta Jyväskylässä jossa asuin ennen ne jätetään jalkaan, mutta jos vanhempana sitä yritetään poistaa se onkin jo jämähtänyt kiinni ja esimerkiksi tekonivelen asentaminen on tuolloin lähes mahdotonta. No se siitä, ja onneksi asia nyt etenee edes jollain tapaa.

Kaunis siskoni meni naimisiin, olen onnellinen vaikka en päässykään häihin.
Kaunis siskoni meni naimisiin, olen onnellinen vaikka en päässykään häihin.

Tästä tuli nyt oikein kunnon valitus postaus, mutta olen huomannut kun oikein v#t#t### oikein kunnolla, ja antaa sen tulla ulos yleensä tiedossa on peremmat ajat. On sentään jotain positiivistakin, työrintamalla puhaltaa positiivisia tuulia, ja olen tutustunut pariin mahtavaan persoonaan viime aikoina. Lisäksi hyvä ystävä on tulossa Helsinkiin käymään ensi viikolla. Muuten tykkään suunnitella tulevaa paljon, vaikka pitäisi elää tässä hetkessä. Mutta on välillä ihanaa uppoutua haaveisiin ja sunnitella vaikkapa ensi kesää. Suunnitelmissa on lähteä kuukaudeksi reissuun lämpöiseen 😉

Näissä tunnelmissa olen itsekkin :D
Näissä tunnelmissa olen itsekkin 😀

Olen tässä jonkin aikaa seurannut Pekka Hyysaloa http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Hyysalo  ja täytyy sanoa että nostan hänelle hattua. Tyyppi on freestyle-laskija, joka vammautui pahasti laskuonnettomuudessa. Hän on kuntoutunut uskomatonta vauhtia neliraajahalvauksesta ja aivovammasta. Viime kesänä hän juoksi 2,6 kilometriä. Varmasti Pekan fyysisellä kunnolla on ollut suuri osuus kuntoutumisessa, mutta varmasti suuri osa on myös tahdon voimaa. Asenne on kohdillaan, ja niin meidän jokaisen tulisi ottaa oppia hänestä ja uskoa omiin tavoitteisiinsa. Tsekkaa myös: http://www.teamfightback.com/backfighters/pekkahyysalo/.

Niin kuin hän juoksee vielä maratonin, niin minäkin kilpailen vielä.

Peace and love <3

Ja onneksi saan myös uuden tukan huomenna, vanha jouti pois tieltä.
Ja onneksi saan myös uuden tukan huomenna, vanha jouti pois tieltä.

Instagram -> tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook -> Tyttö sinä olet vahva

minna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta