Pääsykoe ohi – väsynyt mutta onnellinen – kohti uusia haasteita

Olen nyt siirtynyt selkeästi blogin kanssa enemmän lifestyle linjaan, muutakin kerron siis kuin sitä ainaista treenaamista. Olen huomannut että lukijamäärätkin ovat olleet nousussa tämän myötä, eli ilmeisesti ainakin joitakin kiinnostaa muukin kuin pelkkä puntin vääntäminen.

Viimeinen viikko on tullut keskityttyä tosiaan ihan vain pääsykokeisiin. Olen siis vaihtamassa ammattia, kahdentoista vuoden kampaaja uran jälkeen. Minua kiinnostaa ihmisten auttaminen syvällisemmin.

Luokkaretkeltä Rhodokselta, vuonna 2002.
Luokkaretkeltä Rhodokselta, vuonna 2002.

PT-hommia haluan tehdä jatkossakin tässä sivussa pienimuotoisesti,  mutta jo muutaman vuoden mietin että onko loppuelämäni työ tosiaan tehdä vain ihmisistä kauniimpia ja heille kauniimpia hiuksia? Levittää väriä päähän päivittäin useita kertoja ja saada siitä hengen ahdistusta? Maksaa veroja ja aina vaan veroja, niinkuin suomessa yrittäjät tekevät. Kampausten tekeminen on ihanaa, todella ihanaa. Pidennyksiä tykkään tehdä ja joka kesäiset onnelliset morsiammet. Heitä on ollut mahtavaa palvella. Lukuisat näytökset mitä olemme tehneet, ovat olleet hienoja kokemuksia. Olen luova ja hiukset ovat mielenkiintoinen materiaali, niistä saa rakennettua mitä ihmeellisempiä taideteoksia, mutta se että tekisin sitä päivittäin leipätyökseni vielä pitkään.  Ei, en näe siinä tulevaisuuttani. Pitkät asiakas suhteet ovat olleet varsinkin Jyväskylässä asuessani työn ehdoton suola. Olen kiitollinen loppu elämäni heille jokaiselle, jotka jaksoivat kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen tulla luokseni kammattavaksi. Pisimmät asiakas suhteet jatkuivat sen koko reilun kymmenen vuotta. Oli iso juttu kun lähdin Jyväskylästä, luovuin tutun ympäristön ja ystävien lisäksi näistä kaikista ihanista asiakkaista.

Ensimmäinen kesätyöpaikkani opiskeluaikaan. Iisalmen Hiuskulma.
Ensimmäinen kesätyöpaikkani opiskeluaikaan. Iisalmen Hiuskulma.
Monenlaista tylliä mahtuu näihin vuosiin. Vuodet, 2001 opiskelu aikaa, 2005 rouva tyyliä, ja 2010 Fitnestä ja jotain sinne päin.
Monenlaista tyyliä ja tukkaa mahtuu näihin vuosiin. Vuodet, 2001 opiskelu aikaa, 2005 mamma tyyliä, ja 2010 Fitnestä ja jotain sinne päin.

Asia että haluan tehdä jotain muuta on viimeisen vuoden aikana konkretisoitunut kunnolla, ja olen tullut siihen tulokseen että hiusala on osaltani nähty. Yritäjyys on nähty, palkkatyö on nähty, oikeastaan kaikki tarvittava itseäni kiinnostava alalla on nähty. Ehdin kilpaillakkin onneksi muutaman kerran, kouluttautua Pariisista kreikkaan ja tutustua aivan mahtaviin persooniin alan parissa. On ollut hienoa työskennellä kampaajana pitkään ja pelkkänä parturinakin ehdin olla lähes vuoden päivät. Vuonna 2002 valmistuin, muutin Jyväskylään, aloitin palkallisena, siirryin sopimusyrittäjäksi pian sen jäljeen ja yrittäjäksi vuonna 2005 silloin laitettiin ensimmäinen liike, ja muutettiin isompiin tiloihin vuonna 2009. Kaksi isoa remonttia, monia hyviä vuosia, ilon hetkiä, mutta myös kiirettä ja stressiä.

Ensimmäinen liike Kauppakadulla.
Ensimmäinen liike Kauppakadulla vuonna 2005.

2201_50157663345_6614_n

Tiedättekö sen tunteen kun koet että sinulla ei ole enää uutta annettavaa? Vaikka kuinka yrittäisit puristaa itsestäsi jotain uusia ideoita ja suunnitelmia.  En tarkoita sitä että tekisin aina samanlaisen tukan kaikille tai että ideat loppuisivat itse hiusten suhteen tai sitä että kampaaja/parturi on koskaan valmis. Periaatteeni oli pitkään että aina asiakkaalle pitää ehdottaa jotain uuttaa, vaikka jotain ihan pientä ja aina itsellä löytyy aina jotain kehitettävää vaikka olisi kuinka hyvä työssään. Mutta se että sinulla ei ole enää uutta annettavaa alalle, yrittäjyydelle? Palo on loppu, se kuuluisa intohimo on loppu. Silloin matka on tullut tiensä päähän. Joku viisas on joskus sanonut että kahdeksan vuotta on sellainen aika milloin yleensä homma alkaa kiertää ympyrää, etkä voi enää antaa parastasi. Minulla tämä aika tuli täyteen. Ammatti-taito säilyy kyllä, jos sitä hiukan pitää yllä. Puhdasta käsityötä, ja ammatti jota voi harjoittaa joka maailman kolkassa. Eihän sitä tiedä jos joskus palaan takaisin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Hyvä erityistaitohan se on voida leikata hiuksia ja osata pelastaa kavereiden huono tukkapäivä milloin tahansa 😀 Itselle ja omalle kuontalolle saa myös halutessaan tehtyä ihmeitä, hyvä niin.

Muutto isompaan, vuonna 2009.
Muutto isompaan, vuonna 2009.

image

Haluan auttaa ihmisiä laajemmin? Mitä se sitten tarkoittaa? Olen hakenut opiskelemaan Sairaanhoitaja/diakonissaksi ja Sosionomi/diakoniksi. Sosionimi puolelle pisteet pääsykokeisiin jäivät yhdestä pisteestä kiinni, joten pyrin nyt Sairaahoitaja/diakonissa puolelle ja jos satun pääsemään sisälle on mahdollista hakea siirtoa sosionomi/diakoni puolelle. Auttaminen kiinnostaa, terveys ja hyvinvointi kiinnostaa laajemmin, ihminen kokonaisuutena. Kristillisyys on minulle tärkeä arvo, siksi: Diak. Jos joku ei tiedä mitä nämä ammatit pitävät sisällään, niin tässä lyhyesti:

Diakoniatyöntekijä:

” Diakoniatyö on kristillisen ihmiskäsityksen ja lähimmäisenrakkauden pohjalta tapahtuvaa auttamista ja se kohdentuu erityisesti niihin, joiden hätä on suurin. Diakonia on aina avointa vuoropuhelua arkisen elämän ja kristillisen uskon välillä.

Diakoniatyöntekijä kohtaa ihmisiä yksilöinä, perheinä ja ryhminä. Hän tukee ja vahvistaa ihmistä oman elämän hallinnan saavuttamisessa. Se vaatii työntekijältä ihmisen kuulemista ja näkemistä sekä hädän syihin vaikuttamista. Diakoniatyöntekijä toimii kirkon ja seurakunnan edustajana esim. sosiaali- ja terveydenhuollon sekä eri järjestöjen yhteistyöverkostoissa.

Seurakunnan diakonian viroissa toimii diakoneja ja diakonissoja. Diakonissa on koulutuksensa perusteella erityisesti diakonisen hoitotyön ja diakoni on erityisesti diakonisen sosiaalityön asiantuntija. ”

Lainaus, Suomen ev.lut. kirkko.

Mutta niistä pääsykokeista:

Turhaan jännitin sitä Matikkaa. Se oli melkein kokeen helpoin osio. Lähestyin asiaa vaikeimman kautta ja luin kotona aika haastaviakin lääkelaskuja. No tehtävät olivat ihan päässä laskuja ja hyväksytty pitäsi tulla ainakin siitä osiosta. Koe alkoi pari keskustelulla, joka meni myös mielestäni hyvin. Saatiin nivaska aiheita liittyen alaan ja koska parini oli helposti lähestyttävä ja reipas puhumaan myös, keskustelu oli mielestäni luontevaa ja asiallista. Essee tehtävä joka oli siis kokeen kolmas osio hiukan mietityttää. Ehkä kirjoitin hiukan aiheen vierestä, mene ja tiedä. varmasti tuosta joitakin pisteitä saan, mutten täysiä :/

Pisteytys menee näin: Aineistokoe 1–40 pistettä, matemaattiset valmiudet hyväksytty/ hylätty, parikeskustelu 1–30 pistettä. Lisäksi päälle koulumenestyksestä saatavat pisteet joita minulla oli 18. Alin pistemäärä, jolla kouluun pääsi  viime vuonna oli 68 pistettä, eli tiukille menee. Hakijoita oli se parisataa ja parikymmentä pääsee sisälle. Suurin osa siis ei pääse. Olen kuitenkin päätökseni tehnyt suuntautua alalle, ja aion suorittaa ensimmäisen vuoden opiskelut avoimessa AMK:ssa jos koulupaikka ei aukea.

image
Tänä aamuna Töölönlahdelta.
Ei auta muuta kuin punnertaa kohti uusia haasteita. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ei auta muuta kuin punnertaa kohti uusia haasteita. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Nyt sitten voikin suunnata ajatukset tulevaan muuttoon. Sunnuntaina mennään aamupäivästä Kallioon kirppikselle myymään vaatteita jotta hiukan saisi tavaraa vähennettyä alta pois. Ensi viikolla on käyntiä myös Tukholmassa. Pysykää linjoilla <3

Instagram: tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

 

minna

6 vastausta artikkeliin “Pääsykoe ohi – väsynyt mutta onnellinen – kohti uusia haasteita”

  1. Pakko ihan kommentoida, kun tämä kirjoitus oli lähes tulkoon kuin omasta kynästäni. Olen myös alaa vaihtava kampaaja, valmistunut vuonna 2002, yrittäjänä vuodesta 2006 ,että tiedän mistä puhut. Minullakin mitta tuli täyteen viimein.. Hain myös ammattikorkeaan hoitoalle ja pääsykokeet olivat tällä viikolla. Nyt sitten tuloksia jännätessä.. Oikein paljon tsemppiä sinulle ja pidän peukkuja! 🙂

    • Moikka! Ompa kiva kuulla että joku muukin on samassa tilanteessa, ja aikamoinen sattuma että eksyit blogiini. Aika aikaansa kutakin, on mahtavaa että vielä on mahdollista opiskella. Itselle ainakin henkisesti kampaamo maailmasta päästäminen ja asiakkaista luopuminen oli se vaikein juttu, mutta kun sai päätöksen tehtyä on todella vapaa olo. Peukkuja sulle myöskin, että pääsisit kouluun. 🙂 🙂 🙂

    • Sama homma. Kauheinta on asiakkaista luopuminen, varsinkin kun tosiaan osa uskollisesti käynyt koko työurani ajan.. Mutta se on tehtävä joskus kipeitä ratkaisuja elämässä! Allekirjoitan myös tuon vapauden tunteen päätöstä tehdessä kun iski tajuntaan että elämässä on muitakin vaihtoehtoja.. Hyvää jatkoa siis uusissa haasteissa meille ja muille kohtalotovereille.. 🙂

  2. Toivottavasti pääset kouluun 🙂 ite olin samanlaisissa kokeissa sairaanhoitajan. Mulla se matikka meni penkin alle.. Kylläpä harmittaa nyt tuskin voin tulla valituksi :(taispa lukea että puolet vielä oltava oikein..

    • Toivottavasti Matikka olisi sinulla hyväksytty. Meillä ainakin vaadittiin vain niin. Kyllä pääsy on haastavaa, kun on niin paljon hakijoita täälläkin, mutta toivotaan parasta. Ihanaa kesää sulle Salikissa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta