Kestääkö pää hiljaisuutta?

Kuluneella viikolla olin keskiviikosta perjantaihin Hiljaisuuden retriitillä. Karjalohjalla Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa, noin tunnin matkan päästä Helsingistä. En tiennyt ensin mitä odottaa, mutta mielikuva oli kuitenkin se että tulen varmasti palaamaan rentoutuneena ja levänneenä takaisin. Retriitillä todellakin oltiin kokonaan puhumatta kokonaiset kaksi päivää, mikä on itselleni täysin uutta ja ihmeellistä. Jokaiselle oli varattu omat huoneet suihkuineen, ruokailut ja yhteiset venyttely/mindfulness rentoutus hetket suoritettiin yhdessä, mutta täydessä hiljaisuudessa. Myös pientä ulko liikuntaa ja reippailua oli mukana ohjelmassa, mikä oli kauniissa säässä vain plussaa. Vain ohjaaja puhui, ohjaajana toimi Miia Moisio. Miia toimii sielunhoidon tutkijana ja tuntiopettajana, pappina, yrittäjänä, mindfulness-ohjaajana sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Hänen kolumniaan voit lukea Hidasta elämää sivustolta.

image

image

image

Retriitin tarjosi Diakin opiskelijoille opiskeluhyvinvointihanke.

image

Hiljaisuus hiukan jännitti ainakin aluksi itseäni. Kestääkö hermot olla vain hiljaa? Tuleeko mieleen kaikki synkät muistot? Osaako sitä vain olla ja rauhoittua.  Hiljaisuudessa ei kuitenkaan ollut mitään outoa, se oli oikestaan aika luontevaa joukossakin, se ei ollut tyhjyyttä, vaan täynnä tunteita ja ajatuksia. Pikkuhiljaa mieli rauhoittui ja tavoitin levon ja rauhallisuuden. Hiljaisuus nosti myös vähän negatiivisia tunteita, ne asiat jotka ovat kipeitä,  joiden käsittelyyn ei ole ollut aikaa tai halua muistuivat kyllä vahvasti mieleen. Oli kuitenkin mukava huomata ettei noita asioita ollut ollenkaan paljon, mutta varmasti kaikilla on jotain joka hiukan painaa. Tässä kohtaa hiljaisuuden siunaus merkitsee sitä, että tulee tietoiseksi asioista, joiden tulisi olla toisin, torjutuista toiveista ja tarpeista ja elämän kipukohdista. Hiljaisuudessa puhuu meitä suurempi voima.

image

image

Hiljaisuuden siunaus säteilee kuulemma pitkälle arkeen. Usein vasta myöhemmin huomaa, millä tavoin se on vaikuttanut. Retriitistä ei tarvitse antaa kenellekään minkäänlaista selontekoa eikä palautetta, jokainen saa säilyttää kokemansa itsensä ja Jumalansa välisenä. Myöskään retriittiin tulijan ei tarvitse kertoa mitään elämästään. Tämä oli myös täysin uutta minulle, koska yleensähän sitä aina esitellään itsemme ja kerrotaan mistä ollaan ja mitä tehdään.

image

image

Ruokana meille tarjoiltiin herkullista luomu- ja lähiruokaa, joten ruokavaliostakaan ei tarvinnut juurikaan poiketa. 

Voin suositella retriittiä kaikille jotka haluavat tutustuta itseensä paremmin, jos kärsit kiirestä tai stressistä tai  haluat muuten vain hengähtää arjesta. Sanaton yhteys on jotain mitä kannattaa kokea.

”Hiljaisuus ei ole vuorten huipulla, eikä melu kaduilla ja toreilla. Molemmat ovat ihmisen sydämessä.”

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

minna

2 vastausta artikkeliin “Kestääkö pää hiljaisuutta?”

    • Suomalaiset ovat kyllä hiljaista kansaa, mutta meidän suunnalla kyllä juttua lentää 🙂 Naureskelin kyllä ennen kuin hiljaisuus alkoi, että mistä tietää onko se jo alkanut kun suomessa ei muutenkaan puhuta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta