Lomastani ei tulekkaan läskileiri

Moi, tässä on taas hetki vierähtänyt viime päivityksestä.

Terkkuja Tampereelta, istun juuri Onnibussissa matkalla kotiin. Ihan uskomatonta miten edullista tämä reissaaminen nykyään on. Tämäkin reissu vain kolme euroa suunta. Varasin myös juuri meno paluun Turkuun ja kokonaista 8€ tuli matkan hinnaksi. Kyllä kannattaa ihmeessä hyödyntää näitä halpamatkoja jos reissaa paljon ja vaikka omistaisi auton. Halvemmaksi meinaan tulee, ja matkan ajan voi hyöty käyttää  johonkin vaikkapa niinkin hyödylliseen kuin blogin kirjoitukseen. Matka menee nopeasti ja nytkään muita matkustajia ei paljoakaan ole. Laitteet saa mukavasti laturiin, että voi huoletta chattailla koko matkan ajan ilman huolta akun loppumisesta. En oikein edes ymmärrä miten ennen on ollut vara matkustaa junalla, aina kun olen jonkin verran näitä kaupunkeja syystä tai toisesta vaihdellut.

image

 

Tänään tuli käytyä taas Wolffilla treenaamassa selkää. Kiitos vain motivoivasta treeniseurasta Dealle.  Ihan hyvä fiilis tekemiseen säilynyt muuten. Kävin valmentajan luona kuntotsekissä launtaina ja hän oli sitä mieltä että kumminkin eteenpäin on menty vaikka en varsinaisella dietillä ole ollutkaan. Päätin tosiaan joitakin viikkoja sitten että syksy ja syksyn kisat tulevat aivan liian nopeasti. Syksyllä on muutakin uuden aloitusta, ja jalkaleikkauskin on tulossa lokakuun lopussa (ydinnaula siis vain poistetaan säärestäni). Lisäksi harvoin tai siis oikestaan ikinä saavutetaan paras kunto jos pudotettavaa on näinkin paljon kuin minulla. Toisaalta tuleva Barcelonan 5-viikkoinen loma olisi ollut mahtava alusta valmistautua kisoihin, mutta koska aikataulu olisi ollut tiukka niin lomaan ei varmasti olisi muuta mahtunut kuin tulevien kisojen mietintä niimpä se olisi voinut kääntyä jopa stressin puolelle ja sitähän me vältetään kuin ruttoa.  Nyt voidaan treenata hyvällä sykkeellä ja hyvillä energioilla koko reissu. Treenilomahan siitä on jokatapauksessä tulossa, mutta nyt ei tarvitse tulla sentään läskieiri 😀

image

Siirrettiin siis Matin kanssa ihan suosiolla kisatähtäin keväälle 2016. Aika sinnekkin menee nopeasti, mutta se antaa kuitenkin hiukan tilaa hengittää. Toisaalta tykkään dietatakkin enemmän talvella. On pimeää ja kylmä niin dietillä tekemisessä säilyy koko ajan tietty palo ja  tulee pysyttyä motivoituneena. Ei tarvitse hautautua herkkujen kanssa sohvan pohjalle ja masentua, kun tietää tasan minne on menossa. Muut valittaa kaamos masennusta, mutta itsellä tavoite on kirkkaasti mielessä ja vireystila pysyy hyvänä. Tämä on ainakin aikaisempi kokemus. Aika kultaa tietty hiukan muistoja, mutta hyvä niin 😉

image

Ohjelmaan tuli muuutoksta myös, olin muokannut vanhaa ohjelmaa itse niin että jalat olen tehnyt vaan kerran viikossa. Matti oli sitä mieltä että hyvin on tullut kehitystä, ehkä jopa paremmin. Syynä varmasti se että koivet saa palautua kunnolla nyt. Hän muokkasi ohjelmaa niin että jako on nyt seuraava:

Selkä, pakarat

Rinta, pohkeet, vatsat

Reidet pakarat

Olkapäät, vatsat

Hauis, ojentaja

Pakaroille tulee siis ihan kivasti jumppaa kuitenkin mikä on tietenkin tärkeää 😉

Ruokavalio ei nyt sitten enää onneksi ole niin tarkka kuin dietillä, mutta hiilarit pyrin sijoittamaan vain aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle jolloin keho niitä tarvitsee. Näin kunnon pitäisi hiukan siistiytyä tulevaa reissua varten, ilman että tämä on lihaskasvusta pois. Olen kylläkin sopinut yhdet kuvaukset Heinäkuun alkuun, eli kai tässä täytyy keskittyä hiukan tosissaan ainakin viimeistään kuukautta aikaisemmin. Sitä odotellessa 😀 Mutta juuri oli puhetta kaverin kanssa että voihan sitä muutakin kuvata kuin kisakuntoa. Jos kaikki studiokuvat on vain sitä kireää kuntoa, helposti siinä kehonkuvakin vääristyy ja alkaa kaikki muut kuvat muussa kunnossa ahdistaa. Tämä se on tietenkin myös yksilöllistä, mutta ainakin itsellä kun se kunto vaihtelee paljonkin niin miksi ei ikuistaisi erillaisia vaiheita ympäri harjoituskautta?

Tuli muuten reippailtua keväisessä metsässä, suosittelen teillekkin.

image

image

 

image

image

 

 

Jaarittelu sikseen ja eikun hyvää treeniviikon jatkoa kaikille. Palataan taas viimeistään viikon päästä. Pysykää linjoilla.

Intsgram: tyttosinaoletvahvaofficial

Puntuksen reviiri uhattuna 😂😂😂 #bengalcat #dog #cat #asianleopardcat #catstagam #chihuahua #pets

A video posted by Tyttö sinä olet vahva (@tyttosinaoletvahvaofficial) on

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Intohimo

Intohimo määrittää montaa asiaa. Jos jotakin asiaa kohtaan on valtava intohimo ja tunne että tuon haluan saavuttaa niin usein pääsee läpi vaikka harmaan kiven kun halu ja tahtotila on riittävän voimakas.

image

Ilman intohimoa taas esimerkiksi parisuhde kuihtuu, ja muuttuu tasaisen tappavaksi suorittamiseksi joka syö sisältä. Intohimoa tulee olla elämässä ja sitä pitää ylläpitää.

Todellinen intohimo on tekemistä, ei haluamista. Ei voi ajatella että esimerkiksi intohimoinen suhde on ja pysyy sellaisena, siihen ylläpitoon tarvitaan myös tekoja. Samoin harrastuksessa.

Intohimo sotketaan usein johonkin asiaan, mikä halutaan saavuttaa. Todellinen intohimo selviää kuitenkin vasta, kun toteutat sitä päivä toisensa jälkeen ja olet vieläkin innoissasi siitä.

Täytyy valita aihe, josta välittää ja on valmis tekemään töitä kunnes saavuttaa osaamisessa huipputason. On helpompi nauttia asioista missä on hyvä kuin huono. Jokaista uutta asiaa aloittaessa olemme lähtökohtaisesti taidoiltamme huonoja, mutta yrittämällä ja kokeilemalla pystymme parantamaan suoritusta.

image

Muistan  kun olin menossa ensimmäisiin kisoihin vuonna 2010 syksyllä, ja jalkani meni poikki joulukuussa 2009 intohimo tekemiseen oli niin valtava että en antanut asian hidastaa minua millään lailla. Kuusi viikkoa oltiin sairaslomalla. Yläkroppaa treenattiin koko ajan, uimassa käytiin jotta yleiskunto ei romahda, ruokavaliota noudatettiin ja jalkojen treenaaminen alkoi heti tilanteen niin salliessa. Vaikka housun lahkeeseen toiseen jalkaan ilmaantui useampi sentti tyhjää, kuroin homman nopasti kasaan. Jalat olivat symmetriset lavalla. Yhtäkään aerobista en voinut kävellä, paitsi dietin viimeisenä kuukautena. Kaikki meni tuolloin hyvin. En edes tuolloin tuntenut että tekeminen olisi ollut vastemielistä tai vaikeaa.

image

Olenkin paljon miettinyt miksi homma ei lähde nyt samalla lailla käyntiin? Tietoa tekemisestä on varmasti triplasti tuohon aikaan verrattuna, lihasmassaakin alkaa olla niin että lavalla ei tarvitsisi varmaan sen puutetta hävetä, turha jännitys on hävinnyt ja varmuutta tullut moneen muuhunkin asiaan. Onko näin että suurin intohimo ja kipinä lavalle kipuamiseen on vain kadonnut, tai ainakaan se ei ole niin voimakas kuin silloin? Toki kropan kehittäminen ja salitreenaus motivoi, myös terveys ja hyvin syöminen, mutta että kisaaminen? Nyt minua ei edes häiritse se että soudan ja huopaan kisapäätöksen kanssa, jos kisaan niin sitten kisaan jos en niin sitten en, Ehkä kisaan syksyllä, ehkä keväällä? Ei tarvitse todistella enää yhtään kellekkään yhtään mitään. Kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen, mutta ei väkisin.

image

Elämässä on tällähetkellä paljon muuta, treeni ja fitness tottakai suuressa osassa muttei niin suuressa.

Todellinen intohimo on asioiden toteuttamista niin, että ne tuntuvat leikiltä ja ovat samassa linjassa arvomaailmani kanssa.

Silloin tekeminen tuottaa minulle lisää energiaa, eikä vie sitä minulta. Tunnen ja voin olla oma itsesi, en esittäväni jotakin muuta. Uskon todella tekemiseen.

Aion selvittää mikä intohimoni tällä hetkellä on, asian tulkitsemista helpottaa muunmuassa nämä kolme kysymystä:

– Mitkä asiat ovat minulle oikeasti merkityksellisiä?

– Mitkä asiat toimivat suurempina motivaattoreinani?

– Millaista muutosta haluan saada aikaan?

Tässäpä onkin pohdiskeltavaa, toivottavasti saitte pointista kiinni.

 

image

image

image

Wappu on juhlittu, ja lepoa otettiin kokonaista kolme päivää kevyttä aerobista lukuunottamatta. Aurinkoakin oli onneksi sunnuntaina, ja hietsussa oli mahtavaa lenkkeillä. Laadukasta aikaa tuli vietettyä ystävien kanssa, joita tuli käymään ympäri suomea ja jopa Australiasta asti. Muutama lasi tuli otettua jopa kuovuvaa mikä oli kyllä ihan paikallaan. Kuitenkin niin että se ei muuhun toimintakykyyn vaikuttanut 😉  Eilen tuli käytyä myös kevään ensimmmäisen kerran Suomenlinnassa ja onneksi myös eilen oli aurinkoinen sää. Laitoin mukaan hiukan myös kuvia viime päiviltä satunnaisessa järjestyksessä. Eilen alkoi sitten taas treeniviikko selkätreenillä ja levon ansioista homma kulki  hyvin.  Kartalla ollaan ja kevättä on rinnassa 🙂

image

image

 

image

image

image

image

 

image

image

image

Wappuna tuli muuten tasan vuosi täyteen Helsinkiläisyyttäni. Kyllä, olen viihtynyt ja aion viihtyä jatkossakin.

Instagram: tyttosinaoletvahvaofficial -> seuraa

Facebook: Tyttö sinä olet vahva -> tykkää