Poseerausten aloittelua ja salakavala nettiriippuvuus

Niin se vaan taas yksi treeniviikko pyörähti taas, samalla ohjelmalla ollaan menty. Varmaan vielä sinne joulukuun puoleen väliin ainakin menen tällä systeemillä. Nolla aerobista ja ruoka maistuu. Neljä punttitreeniä siis vaan ja kunnolla tehtynä. Viime viikolla sain jalkoihin ja olkapäihin kaverin mukaan, ja saatiinkin ihan kunnon jumpat tehtyä.

Fitness kohu taitaa alkaa hiukan laantua ja hyvä niin. Olen miettinyt mikä tähän kohuun on syynä? Osaksi varmasti se että bloggaajat omissa blogeissaan itsekkin kyseenalaistavat omaa tekemistään, mitä olen joskus kyllä itsekkin tehnyt. Ei oikein olla varmoja onko se fitness se juttu vai eikö? Se on toki nuorelle ihmiselle ja joskus vähän vanhemmallekkin ihan luonnollista ettei tiedä mitä haluaa. 

Toinen asia mikä on ollut mielen päällä on nettiriippuvuus. Useat kärsivät tänä päivänä vakavasta nettiriippuvuudesta.

Nykyään kaikki on netissä, paljon positiivista. Mutta myös paljon negatiivista. Asioiden hoito on helpottunut kovasti, on helppo seurata ihmisiä facebookissa, instagramissa ja niin edelleen, mutta korvaako tämä niin kallisarvoista läsnäoloa liikaa? Olen kiinnittänyt itse huomioita siihen että stressaannun helposti esimerkiksi siitä kun viestejä tulvii sähköpostin lisäksi, whatsappiin, facebookkin ja kaikki suoraan puhelimen näytölle. Päivän aikana niihin ei ehdi useinkaan reagoida ja vuori odottaa illalla purkamista. Päivärytmini menee yleensä niin että treenaan iltaisin, joten usein laitteille ei oikeasti olisi niin paljon aikaa.

Myönnän että itsekkin kaivan puhelimen esille liian usein, mutta ajattelin alkaa keskittyä siihen että vähentäisin hommaa edes vähän.  Olen myös huomannut että some kanavia ja blogia voi päivittää hyvin, vähäiselläkin netissä roikkumisella. Ei tarvitse seurata koko maailmaa, vain ne innostavimmat 😉

Pikkuhiljaa olisi tarkoitus sitten alkaa treenaamaan myös unohtuneita poseerauksia että sitten lavalla tietää mitä tehdä 😀 Ekasta kerrasta ei tulut mitään, eikä yhtään kuvaa anatomisista asennoista saatu. Pitää pistää kuvaajan kanssa hommat linjaan, niin eiköhän jotain matskua saada. Tosiaan ihme juttu miten nuo T-walkit sun muut eivät enää olekkaan niin selkärangassa.

Tässä vielä yksi videoitu t-walk vuodelta 2011. Tuossa olin ihan liian jäässä, kaikki hoki minulle tuolloin että rauhallisemmin rauhallisemmin vaan. Kävi niin että olinkin vähän liian jäässä ja liian rauhassa 😀 Kisa oli kuitenkin ihan ok, ja olin neljäs.

Hymyä huuleen ja näihin kuviin ja tunnelmiin rentouttavaa Sunnuntaita jokaiselle. Nyt on aika latautua tulevaan treeniviikkoon ja ottaa rennosti.

 

image

 

image

 

 

image

 

Ja stalkata voit myös instagramissa: tyttosinaoletvahvaofficial ja facebookissa Tyttö sinä olet vahva.

Päättäväisyys ja päätöksen teko

Päättäväisyys ja päätösten tekeminen on välillä hankalaa. Vatvomista ja vatvomista. Joskus parhaat päätökset syntyvät hetken mielijohteesta, joskus pitkään mutustelemalla. Yleensä kisa päätöksen olen tehnyt hetken mielijohteesta, mutta nyt olen mietiskellyt asiaa jo pari vuotta. Päätös on olennainen osa prosessia, sitten tietää minne on menossa. Asian päättämistä helpottavat muunmuassa nämä kolme asiaa.

  1. Ennen päätöksen tekoa, kirjoita ylös plussat ja miinukset
  2. Tee päätös ja pysy siinä.
  3. Kirjoita paperille, miksi teit päätöksen, jotta voit palata lukemaan mietteesi, jos empiminen alkaa. 🙂

Olen hyödyntänyt näitä juttuja viimeaikoina elämässäni tehdessäni isoja päätöksiä liittyen esimerkiksi Helsinkiin muuttooni, ja siihen että luovuin yrittäjyydestä.

Pitää miettiä myös, mitä mahdollisia ovia suljen jos jätän jotain tekemättä, koitan olla vatuloimatta liikaa. Toisaalta asiaa voi ajatella niinkin, että jokainen päätös sulkee ja avaa mahdollisuuksia. Olen enemmän kuin tunne, kuin järki ihminen ja kehotankin kuuntelemaan sydäntä, mutta siksi haen usein järjen äänen joltain luottoystävältä 😉

image

Sitten kun on tehnyt sen päätöksen, miten sitten päästä tavoitteeseen, oli se mikä tahansa? Itsellä se ainakin vaatii motivaatiota roppakaupalla. Olen aina ollut ihminen, että jos päätän jotain yleensä myös saan sen. Se vaan vaatii riittävän tahtotilan. Päässä vaan yksi päivä off-asento vaihtuu on-asentoon.  Miten sen sitten saa tapahtumaan? Minun pitää todella olla varma mitä haluan. Tämä kaikki tuli tässä mieleen kun pohdiskelin noita kisoja. Kyllä vain tahtotila alkaa nousta sille levelille että kisoihin on päästävä. Olen liian kauan ollut vaiheessa että katsotaan ja katsotaan milloin kisaan. Suurin syy varmasti tähän on terveys, jaksaminen,  muut muutokset elämässä,  ja se että yksinkertaisesti treenivuosia on vain pitänyt saada lisää. Tämä päätös tulee vaatimaan paljon hikeä ja kyyneleitä, mutta tiedän että pystyn siihen. Se vaatii 100% sen tahtotilan josta saa voimaa ja sisua niin maan hemmitisti.

image

Jostain syystä päättäväisyyden kanssa on ollut ongelmia parina viime vuotena, mutta tiedän että minusta löytyy myös se kaikki tänne heti puoli jolla yleensä saadaan ainakin jonkinlaisia tuloksia, ja päämäärään päästään.

image

Päätöstä pitää joskus kypsytellä ja haudutella rauhassa, sitten se yksi kaunis päivä on kirkkaana mielessä. Sitten matkaa ei estä mikään. En tykkää uhoamisesta kauheasti, mutta voin sanoa että lähellä ollaan sitä että päässä napsahtaa ihan kunnolla ja päätös on tehty.

image

Kliseisesti loppuun totean että uskokaa unelmiinne, kaikki on mahdollista 🙂 Jos ei onnistu, ei halua tarpeeksi.

Kuvat: Mike Sirén/Pakkotoisto 2011

Instagram: tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

STALKKAA JA TUE <3