Suurenmoinen Suomenlinna

Mikäs sen mukavampi tapa viettää vapaa-päivää kuin päivä Suomenlinnassa. Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna on merilinnoitus, jota alettiin rakentaa Ruotsin vallan aikana vuonna 1748. Suomenlinnan alue käsittää noin 200 rakennusta 80 hehtaarin maa-alueen kahdeksalla saarella, jotka ovat etelästä alkaen lueteltuina: Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku Mustasaari, Länsi-Mustasaari, Särkkä, yksi Pormestarinluodoista ja Lonna. Muurien pituus on noin 6 kilometriä ja tykkejä 105 kappaletta.

Suomenlinna on myös yksi suomen maailmanperintökohteista. Maailmanperintösopimus velvoittaa Suomen valtiota huolehtimaan Suomenlinnan säilymisestä mahdollisimman autenttisena. Suomenlinnan käyttösuunnitelman lähtökohtana on, että linnoituksen tarkoituksenmukainen käyttö takaa monumentin säilymisen jälkipolville. Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta: Suomenlinnan lisäksi Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue, Struven ketju sekä Merenkurkun saaristo.Näistä Merenkurkun saaristo on ainoa luonnonperintökohde, kaikki muut kuuluvat kulttuuriperintökohteisiin.

image

Kauppatorilta  pääsee kätevästi lautalla Suomenlinnaan noin vartissa ympäri vuoden, samalla on mukava ihailla merimaisemia.

image

Saarella tulee poikkeuksetta käveltyä paljon, joten kannattaa varata mukavat kengät matkaan.

image
Eikun vain kallioille ottamaan aurinkoa.
image
Pelattiin yatzya ja nautittiin elämästä.
image
Chikeniä ja kasviksia grilliin.
image
Kaunis ilta aurinko.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Intohimo

Intohimo määrittää montaa asiaa. Jos jotakin asiaa kohtaan on valtava intohimo ja tunne että tuon haluan saavuttaa niin usein pääsee läpi vaikka harmaan kiven kun halu ja tahtotila on riittävän voimakas.

image

Ilman intohimoa taas esimerkiksi parisuhde kuihtuu, ja muuttuu tasaisen tappavaksi suorittamiseksi joka syö sisältä. Intohimoa tulee olla elämässä ja sitä pitää ylläpitää.

Todellinen intohimo on tekemistä, ei haluamista. Ei voi ajatella että esimerkiksi intohimoinen suhde on ja pysyy sellaisena, siihen ylläpitoon tarvitaan myös tekoja. Samoin harrastuksessa.

Intohimo sotketaan usein johonkin asiaan, mikä halutaan saavuttaa. Todellinen intohimo selviää kuitenkin vasta, kun toteutat sitä päivä toisensa jälkeen ja olet vieläkin innoissasi siitä.

Täytyy valita aihe, josta välittää ja on valmis tekemään töitä kunnes saavuttaa osaamisessa huipputason. On helpompi nauttia asioista missä on hyvä kuin huono. Jokaista uutta asiaa aloittaessa olemme lähtökohtaisesti taidoiltamme huonoja, mutta yrittämällä ja kokeilemalla pystymme parantamaan suoritusta.

image

Muistan  kun olin menossa ensimmäisiin kisoihin vuonna 2010 syksyllä, ja jalkani meni poikki joulukuussa 2009 intohimo tekemiseen oli niin valtava että en antanut asian hidastaa minua millään lailla. Kuusi viikkoa oltiin sairaslomalla. Yläkroppaa treenattiin koko ajan, uimassa käytiin jotta yleiskunto ei romahda, ruokavaliota noudatettiin ja jalkojen treenaaminen alkoi heti tilanteen niin salliessa. Vaikka housun lahkeeseen toiseen jalkaan ilmaantui useampi sentti tyhjää, kuroin homman nopasti kasaan. Jalat olivat symmetriset lavalla. Yhtäkään aerobista en voinut kävellä, paitsi dietin viimeisenä kuukautena. Kaikki meni tuolloin hyvin. En edes tuolloin tuntenut että tekeminen olisi ollut vastemielistä tai vaikeaa.

image

Olenkin paljon miettinyt miksi homma ei lähde nyt samalla lailla käyntiin? Tietoa tekemisestä on varmasti triplasti tuohon aikaan verrattuna, lihasmassaakin alkaa olla niin että lavalla ei tarvitsisi varmaan sen puutetta hävetä, turha jännitys on hävinnyt ja varmuutta tullut moneen muuhunkin asiaan. Onko näin että suurin intohimo ja kipinä lavalle kipuamiseen on vain kadonnut, tai ainakaan se ei ole niin voimakas kuin silloin? Toki kropan kehittäminen ja salitreenaus motivoi, myös terveys ja hyvin syöminen, mutta että kisaaminen? Nyt minua ei edes häiritse se että soudan ja huopaan kisapäätöksen kanssa, jos kisaan niin sitten kisaan jos en niin sitten en, Ehkä kisaan syksyllä, ehkä keväällä? Ei tarvitse todistella enää yhtään kellekkään yhtään mitään. Kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen, mutta ei väkisin.

image

Elämässä on tällähetkellä paljon muuta, treeni ja fitness tottakai suuressa osassa muttei niin suuressa.

Todellinen intohimo on asioiden toteuttamista niin, että ne tuntuvat leikiltä ja ovat samassa linjassa arvomaailmani kanssa.

Silloin tekeminen tuottaa minulle lisää energiaa, eikä vie sitä minulta. Tunnen ja voin olla oma itsesi, en esittäväni jotakin muuta. Uskon todella tekemiseen.

Aion selvittää mikä intohimoni tällä hetkellä on, asian tulkitsemista helpottaa muunmuassa nämä kolme kysymystä:

– Mitkä asiat ovat minulle oikeasti merkityksellisiä?

– Mitkä asiat toimivat suurempina motivaattoreinani?

– Millaista muutosta haluan saada aikaan?

Tässäpä onkin pohdiskeltavaa, toivottavasti saitte pointista kiinni.

 

image

image

image

Wappu on juhlittu, ja lepoa otettiin kokonaista kolme päivää kevyttä aerobista lukuunottamatta. Aurinkoakin oli onneksi sunnuntaina, ja hietsussa oli mahtavaa lenkkeillä. Laadukasta aikaa tuli vietettyä ystävien kanssa, joita tuli käymään ympäri suomea ja jopa Australiasta asti. Muutama lasi tuli otettua jopa kuovuvaa mikä oli kyllä ihan paikallaan. Kuitenkin niin että se ei muuhun toimintakykyyn vaikuttanut 😉  Eilen tuli käytyä myös kevään ensimmmäisen kerran Suomenlinnassa ja onneksi myös eilen oli aurinkoinen sää. Laitoin mukaan hiukan myös kuvia viime päiviltä satunnaisessa järjestyksessä. Eilen alkoi sitten taas treeniviikko selkätreenillä ja levon ansioista homma kulki  hyvin.  Kartalla ollaan ja kevättä on rinnassa 🙂

image

image

 

image

image

image

image

 

image

image

image

Wappuna tuli muuten tasan vuosi täyteen Helsinkiläisyyttäni. Kyllä, olen viihtynyt ja aion viihtyä jatkossakin.

Instagram: tyttosinaoletvahvaofficial -> seuraa

Facebook: Tyttö sinä olet vahva -> tykkää