Vapaus – miltä se tuntuu kahleiden jälkeen

Kun mieltä kuormittavasta suhteesta pääsee irti, ei mieli kulje välttämättä samaa tahtia tekojen kanssa. Vaikka tiedän tehneeni täysin oikein, ensimmäiset pari viikkoa olivat raskaimmat. Oli niitä hetkiä kun yöllä  heräsi kesken unien ja etsi sängystä  sitä toista kadonnutta kumppania. Oli aamuja jolloin heräsi, ja tajusi ettei kukaan enää herätä. Silloin nousi pintaan ne hyvät hetket ja uniin saattoivat tulla myös hyvät muistot pahojen lisäksi. Vaikka on ollut paljon pahuutta ja petosta, on myös ollut hyvää josta on pidetty kynsin hampain kiinni ja uskottu siihen vielä lisää. ”Kyllä kaikki järjestyy ja saat anteeksi”. Ja lisänä käsitys  ja usko rakkauden kaikkivoipaisesta voimasta.

Lopulta anteeksi antamatonta sitten oli niin paljon ettei enää voinut antaa anteeksi, tai ehkä voi muttei enää elää niiden asioiden kanssa, eikä varmasti unohtaa koskaan.

Minulla oli sama tunne kun joku olisi  kuollut, ensin en usko sitä todeksi, enkä usein varsinkaan yöllä herätessäni muista mitä on tapahtunut.

Kuva: JH kuva

Huomaan kuitenkin että nyt viikkojen päästä olen vapautuneempi, minun ei tarvitse olla kokoajan olla varuillaan ja pelätä mitä tulee seuraavaksi.  Onko se joku mustasukkaisuus kohtaus jolla minua piinataan koko yö, onko se joku toinen nainen joka ottaa yhteyttä kun on saanut tietää totuuden. Onko se joku viimehetken peruminen yhteiseltä matkalta, vai olenko minä yhtäkkiä riittämätön mihinkään ja toisella on vaan huono olla ja tarve osoittaa ärtymystään minulle haukkumalla ja alistamalla. Nämä asiat olivat arkipäivää viimeisen kahden vuoden aikana. Olin tosi usein alakuloinen,  itkuinen ja väsynyt. Koulussa sain käyttää kaikki luennot tekstailuun, missä selvitettiin milloin mitäkin ja vapaa-aikakin meni pitkälti toisen asioiden hoidossa, ja omia asioita  juuri ja juuri riman alta suorittaen. Toki sitten näistä palkinnoksi  ja anteeksi sain satoja sydämiä ja rakkauden tunnustuksia.

Sanat eivät kuitenkaan riittäneet korvaamaan tekoja, vaan joskus antoi vaan  olla kun ei yksinkertaisesti jaksanut enää tapella ja oli pakko suoriutua omista velvoitteista. Satunnainen onnistunut reissu tai viikonloppu auttoi jaksamaan ja unohtamaan kaiken mitä pinta alleen kätki.

Nyt ajatukseni ovat vähemmän ja vähemmän  tapahtuneessa, ja annan vain ajatusten tulla ja mennä  sen enempää niihin takertumatta. On yksi kanava mistä tuo juttua koskeva henkilö saa minun yhteyden enkä voi sitä kokonaan estää, mutta kauempaa näen vielä selvemmin hänen epävakautensa, enkä juuri reagoi hänen juttuihinsa. Viesteistä huomaa hyvin epävakaalle henkilölle tyypillisen jatkuvan rakastan sinua/vihaan sinua, emotionaalisen luotaantyöntämisen ja takaisinvetämisen.

Huomaan eron jo muutamassa viikossa miten olen muuttunut. Nauran paljon enemmän, ja olen jotenkin vahvempi. Olen nähnyt enemmän ystäviäni, pitänyt heihin enemmän yhteyttä ja jaksanut tutustua jopa uusiin ihmisiin. Treeni kulkee paljon paremmin ja vuorokausi rytmi on paljon selkeämpi, Voin suunnitella tulevaisuutta ihan eri mielellä.  Aiemmin tuntui että vaikka lyötiin lukkoon jotain,  sattui usein jotain ihan viime hetkellä, ettei suunnitelma toteutunut.

Henkistä väkivaltaa jota olen kokenut vähätellään usein suhteessa, vaikka se voi pahimmillaan olla vielä kuormittavampaa kuin fyysinen väkivalta. Se voi viedä pahimmillaan toimintakyvyn ja laukaista esimerkiksi vakavan masennuksen. Tuohon olisi omakin tilani voinut aivan hyvin mennä. Onneksi itse alan voida pikkuhiljaa paremmin ja näen selvästi tulevaisuuden hyvänä ja täynnä mahdollisuuksia.

Jos olet kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, niin myös maksutonta apua on saatavilla. Usein ulkopuolinen ammattilainen näkee asian selvemmin ja osaa ohjata elämääsi oikeille raiteille. Alla muutamia linkkejä joihin kannattaa tutustua, ja tarvittaessa ottaa rohkeasti yhteyttä.

Nollalinja

Naisten linja

Naistenkartano ry

Suomen valkonauhaliitto

 

Lue myös: Avoin kirje patologiselle valehtelijalle ja pettäjälleni ja Miltä tuntuu elää patologisen valehtelijan kanssa.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Snapchat: vahvatytto

Miten suhtaudun stressiin ja miten opin olemaan stressaamatta

Olen ollut aikanaan aikamoinen stressaaja. Kaikki on tekemättä, kaikki kaatuu päälle, on sitä ja tätä ja tuota. On yritys,  siivoamista, asioiden hoitoa,  ja vielä tuokin on kysymässä palvelusta ja naapurin tukkakin pitäisi leikata, ja ja ja. Liikkua ei ehdi millään, kun on koko ajan kiire, mutta viikonloppuisin on kyllä saatava ainakin sixback kun on ollut niin rankkaa. Kaatukoon vaikka koko talo päälle, mutta kaljani olen ansainnut, niin ja sunnuntaina ainakin pitsan ja silloin en varmasti tee mitään siis en kerrassaan mitään koska tämä elämä on yhtä kaaosta ja mä tarviin lepopäivän aikakin kerran kahteen viikkoon, kun oon ihan poikki ja sitten tuleekin kamala morkkis kun sunnuntain vaan makasin ja olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä ja tuota.

Ok, ehkä vähän kärjistetty. Kaljaa en ole koskaan juonut ja liikkumaan olen ehtinyt ihan aina vaikka olisi ollut millainen stressi, tosin siitäkin saa stressin aiheen tarvittaessa. Tiedän, joidenkin mielestä en todellakaan tiedä mitä stressi on kun minulla ei ole lapsia, 5oo neliöistä omakotitaloa, nurmikkoa mitä ajaa, perunapeltoa, ja ties mitä lehmiä lypsettävänäni. Stressi on yksilöllistä sillä tasolla millä ihminen itse elää, ei ole siis päivän selvää että kiireinen ihminen on vaan stressaantunut vaan liian vähäinenkin tekeminen ja riittämättömyyden tunne voivat olla yhtä stressaavia kuin kiire ja liiallinen tekeminen. Kuitenkin on fakta että meillä jokaisella on se sama 24h vuorokaudessa käytettävissämme.

Kuva viime kesältä.

No voin kertoa että elämässäni on ollut paljonkin stressaavia elämäntilanteita ja voi kauhistus miten paljon niistä on stressattu. Vuoden 2012 jälkeen olin varmaan stressi tasojeni huipussa monestakin (minulle stressin ovat aiheuttaneet juurikin kiire, vastuu, yrittäjyys  ja kohtuuttoman suuret ja ehkä epärealistiset vaatimukset itseäni kohtaan) eri syystä ja sitten vasta alkoi pikkuhiljaa tapahtumaan muutosta. Kertakaikkiaan tajusin että jos vielä stressaan, kyllä tässä henki lähtee ja samaan aikaan eräs viisas opetti minulle että on tärkeintä osata olla stressaamatta. Oma mielenhallinta on se mikä pitää meidät stressaantumatta. Elämää voi muuttaa koska tahansa, eikä ole pakko jäädä tekemään sitä mitä on aloittanut tekemään 10 vuotta sitten, ihan vain siksi että on joskus aloittanut ja tottunut siihen. Pitää tehdä  sitä, mistä pitää ja lopettaa se, mistä ei pidä. Tavoitteet ja unelmat taas saavat aikaan positiivista stressiä ja inspiraatiota, ja koen että ne asiat pitävät minut motivoituneena ja liikkeessä.

Aina tulee tilanteita joissa on monta rautaa tulessa ja aikataulut paukkuu, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä kunhan vain opettelee olemaan stressaamatta vaikka stressin aiheita  olisikin. Jotenkin pikkuhiljaa aloin oppimaan tuota taitoa ja sitten hoinkin paljon itselleni päivittäin että pidä huolta että et stressaa liikaa, muuten alat voimaan huonosti. Tässä auttoi mm. se että asia kerrallaan.  Jos tein jotakin keskityin vain ja ainoastaan siihen asiaan mitä sillä hetkellä tein, opin tyhjentämään mieleni muista asioista. Keskityin oikein kunnolla siihen etten mieti listaa tekemättömistä töistä, tai mieltä painavista murheista. Opin elämään tätä hetkeä ja tätä päivää, silloin opin onnistumaan siinä että minulla saattoi olla ja on tälläkin hetkellä monta asiaa mielenpäällä ja tekemättä, mutta en juurikaan niistä murehdi tai saatan murehtiakin mutten liikaa. Huomaan etten ole se ihminen joka murehtisi esimerkiksi töissä tapahtunutta traagista tapahtumaa enää paljoakaan kotona, ja pystyn aika hyvin heittäytymään hetkeen kuin hetkeen. En ole mikään downshiftaaja ja tykkään välillä hektisestä menosta, mutta tiedän rajani.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, esimerkiksi jos bussi on myöhässä ja tajuat että sen takia myöhästyt töistä ei auta vilkuilla kelloa koko ajan ja huutaa bussikuskille, koska et tuolloin vain voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Käytät vain aivan turhaa energiaa meuhkaamiseen,  kun voit aivan hyvin hyväksyä asian, soittaa töihin ja istua ihan tyynen rauhallisesti loppumatkan paikallasi.  Olen myöskin oppinut etten mieti liikaa tulevaa, vaikka näenkin että on järkevää katsoa tulevaisuuteen ja nähdä elämä kokonaisuutena ja siellä ne omat haaveet ja tavoitteet. Joskus asioita vain kasaantuu, ja sekin on hyväksyttävää, sitten vain lähdetään purkamaan pinoa pala palalta.

Kuva viime kesältä.

Minulla on ystäviä jotka tykkäävät suunnitella paljon asioita reilusti etukäteen, enkä sano että siinä on mitään vikaa. Olen vain oppinut että on ihan ok sanoa etten tiedä missä olen silloin, koska suunnitelmani ovat auki. Se vähentää minun stressiäni etten lyö miljoonia aikatauluja lukkoon ja sitä kautta kuormita mieltäni liikaa. Olen opetellut myös sanomaan ei ja tietyllä lailla olemaan välittämättä muista ja sitä mitä muut minusta ajattelevat. Jos muilla on kaaos päällä, en saa sen antaa vaikuttaa itseeni ja voin olla itse vain ja ainoastaan vastuussa omasta käytöksestäni. Positiivinen ajattelu auttaa kaikessa tässäkin, eikä pidä antaa toisen huonon päivän tarttua. Sen sijaan positiivisuutta ja optimistisuutta voi yrittää tartuttaa, ja se yleensä tarttuukin.

Joitakin asioita on pakko valmistella etukäteen, mutta loppujen lopuksi katson nykyään aika vähän kalenteria. Tiedostan tietyt tärkeät päivämäärät ja missä minun kuuluu olla, mutta usein katson kokonaisuuden kevyesti etukäteen ja menen sitten päivä kerrallaan tietäen missä minun täytyy huomenna olla. Rutiineja pitää olla ja pidänkin niistä, mutta niitäkin olen oppinut noudattamaan rennolla otteella. Opiskelu ammattikorkeakoulussa on aika itsenäistä, mikä myös tukee tätä kaikkea. Toki töitä on paljon, mutta se että teen parhaani kussakin elämäntilanteessa riittää.

Ihminen luo itse itselleen paineet työn, opiskelun, perheen, harrastusten ja ihmissuhteiden suhteen. 

Olisi tärkeää tunnistaa itsessä stressin oireet mahdollisimman pian, vaikka tämän tiedostaminen voi olla vaikeaa ja usein oireet laitetaan vain ahkeruuden ja kunnollisuuden syyksi. Stressi aiheuttaa monelle sen että syödään epäterveellisesti ja lopetetaan liikunta, mikä todellisuudessa lisää stressiä entisestään. Oma hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen on kaiken pohja, ja vain silloin kun voit itse hyvin voit olla hyvä myös toisille <3 Näin ja lukuisilla pienillä asioilla olen saavuttanut itselleni tyyneyden ja rauhan vaikka ympärillä olisi myrsky.

Edellinen postaus: Miksi draama kiinnostaa ihmisiä

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

snapchat: vahvatytto