Ensimmäistä kertaa Saksassa

Olin juhannuksen aikaan velipuoleni luona Saksassa käymässä, meillä on siis sama isä joka on kotoisin Tansaniasta mutta minun äitini on Suomalainen ja velipuoleni Saksalainen.

Olemme alkaneet pitää yhteyttä vasta aikuisena ja olen todella onnellinen siitä, koska Suomessa minulla ei ole sisaruksia ollenkaan. Yhteensä meitä on kaikkiaan seitsemän, muut neljä sisarpuolta asuvat Tansaniassa ja yksi velipuoli vielä tällä hetkellä Malesiassa. On myös kiva käydä sukuloimassa muuallakin kun Iisalmessa ja seuraava reissu onkin jo suunnitteilla.

Saksaan oli helppo mennä, koska lennot kestävät vain pari tuntia ja Saksa on kulttuuriltaan lähellä Suomea. Huomasin kuitenkin että hintataso on jonkin verran alhaisempi ainakin kosmetiikassa, ruoassa ja vaatteissa. Isommissa kaupungeissa tarjontaa on myös huomattavasti laajemmin. Havaitsin myös  että ihmiset ovat jonkin verran sosiaalisempia ja helposti lähestyttävämpiä, en tiedä oliko tämä vain oma huomioni mutta näin vain koin.

Ensin lensin Frankfurttiin jossa vietimme ensimmäisen lomapäiväni, josta sitten ajelimme pieneen kylään muutaman tunnin ajomatkan päähän nimeltä Urbach. Tuolla vietimme kaksi päivää ja kävimme sieltä käsin katsomassa mm. Wartburgin linnaa joka on Saksan kuuluisimmista keskiaikaisista linnoista. Tämä sijaitsi Thüringenissa Eisenachin kaupungissa.Täältä jatkoimme matkaa Erfurtin kautta Würtsburgiin jossa veljeni asui ja joka oli viimeinen määränpää.

Saksalaiset pienet kaupungit olivat mielettömän kauniita ja idyllisiä, Frankfurtissa oli taas yhdistetty vanhaa ja idyllistä sekä moderneja pilvenpiirtäjiä ennakkoluulottomasti.

Sää oli todella hyvä reissun ajan ihan mielettömän lämmin (noin kolmekymmentä astetta lähes kokoajan)  ja aurinkoinen lukuunottamatta viimeistä matkustus päivää kotiin, silloin oli ainoastaan pilvistä mikä ei haitannut ollenkaan edellisen myöhään valvotun yön päätteeksi.

 

Nautin Saksan matkasta täydestä sydämestä ja viiden päivän loma oli juuri sopiva irtiotto Suomen kesästä, juhannusta ei ollut ikävä, eikä jäätäviä säitä. Jos lämpö ja aurinko ei kertakaikkiaan riitä täällä, niin ei muutakuin reissuun. Nyt onkin sitten enää reilu kuukausi seuraavaan Sisilian lomaan,  tuskin maltan odottaa tulevaa varmaa aurinkoa.

Edellinen juttu: 

Woman in red by Mr. CoolPool

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Snapchat: vahvatytto

Miksi antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa – radiohiljaisuus

Kävin tänään Picnicissä salaatti lounaalla ja samalla käsiini eksyi Iltalehti, taisi olla viime viikonlopulta. Silmiini sattui tämä juttu radiohiljaisuudesta, jutussa esiintyvän Idan blogiin pääset täältä. Jäin miettimään asiaa radiohiljaisuus ja päätin kirjoittaa siitä, oikeastaanhan olen ollut viimeksi kunnollisessa pitkässä parisuhteessa vuonna 2009, siitähän alkaa olla  jo kohta kymmenen vuotta. Osa vuosista meni ihan tarkoituksella sinkkuna, eläen vain itselle, mutta osan olen kyllä deittaillut reippaasti, ollut parisuhteissakin ja mielestäni pyrkinyt antamaan ihmisille mahdollisuuksia hyvään suhteeseen antamalla vain parasta itsestäni. Välillä olen tavannut hyvinkin kiinnostavia tyyppejä, mutta itsekin olen muutaman kerran törmännyt tähän ilmiöön radiohiljaisuus. Olen myös nähnyt tätä valitettavan paljon ystäväpiirissäni.

” 24-vuotias Iida Åfelt kirjoitti kokemuksistaan avoimesti blogissaan: Kahden vuoden sisällä viisi hyvin alkanutta suhdetta päättyivät kaikki täydelliseen radiohiljaisuuteen. Tyypillisessä tapauksessa mies ei yhtäkkiä vastannut enää viesteihin. Teki niin kutsutun katoamistempun.

– Viimeisin tapahtui pari viikkoa sitten, Iida kertoo toukokuun alussa.

Hän kuvailee kirjoituksessaan jokaista tapausta. Niissä on yhtäläisyyksiä: Alussa mies on aina vaikuttanut olevan hyvin kiinnostunut, kemiat kohtaavat ja mies osoittaa sen monella tavalla. Iida ihastuu, jopa rakastuu. Tapailu saattaa kestää esimerkiksi useamman kuukauden, jolloin oletus mahdollisesta seurustelun aloittamisesta ei ole liioiteltu ajatus.”

Aiheesta on kirjoitettu blogeissa aiemminkin, esimerkiksi täällä. Cougar Woman kirjoittaa näin:

” Näin, että Valokuvaaja oli lukenut viestini. Vastausta ei kuitenkaan tullut moneen tuntiin, joten lähetin vielä yhden viestin, jossa pyysin anteeksi, mikäli viestini oli liian suorasukainen, liian tunteellinen. Ja ennen kaikkea – liian itsekäs. Minä, minä, minä. 

Viesti meni perille, mutta sitä ei luettu. Ei koko perjantai-iltapäivänä, ei lauantaina, ei sunnuntaina, ei maanantaina. Pidin puhelinta silmällä viikonlopun aikana, ja huomasin itsekin, että alan panikoida. Sainko viestilläni Valokuvaajan sulkeutumaan kuin simpukan? Olinko liian hankala, kun kerroin tunteistani?

Luin viestit yhä uudelleen ja uudelleen. Ei, ne eivät olleet liian tunkeilevia. Kertoivat kuitenkin tunteistani, yrittivät selittää, miltä radiohiljaisuus tuntuu. Ehkä ne oli tulkittu väärin. Tai ehkä ne todellakin olivat liian itsekkäitä. ”

Kuulostaa kovin tutulta. Jotenkin ymmärrän vielä katoamisen jos ollaan vaihdettu vaikka muutama viesti jossakin palvelussa, ilman että ollaan vielä edes nähty tai päästy yhteyden pidossa mitenkään henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta jos ollaan pidetty yhteyttä jo jonkin aikaa tai sitten avauduttu toisille itselle tärkeistä luottamuksellisista asioista molemmin puolin, tuntuu katoaminen aika törkeälle. Toisen jättäminen täysin ilman vastauksia on huonoa käytöstä, hylkäämistä ja vääristynyttä vallankäyttöä.

Mikä siinä on ettei voi sanoa suoraan? Ymmärrän että toisen blokkaaminen saattaa olla jollekin helppo keino, poissa puhelimesta poissa mielestä tyyliin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, pitäisi ehkä joskus miettiä miltä siitä toisesta henkilöstä tuntuu, eikä vain paeta paikalta. Jos vaikka olisi niin että meneillään on joku toinen juttu, haluaisin itse ainakin kuulla tästä mielellään ihan suoraan. Joskus nuorempana muistankin että olen saanut kerran tälläisen viestin henkilöltä josta olin kiinnostunut. Henkilö oli kohtelias ja ystävällinen ja kertoi että on tavannut kiinnostavan naisen. Olin tottakai pettynyt, mutta jälkeenpäin osasin arvostaa hänen suoruuttaan. Asian voi siis kertoa myös hienotunteisesti ja ystävällisesti loukkaamatta toista ihmistä, se ei ole iso vaiva ja jättää varmasti myös sille torjuvalle osa puolellekin paremman fiiliksen kuin välttely ja vastaamattomuus.

Olen itse pyrkinyt olemaan rehellinen tälläisissa tilanteissa  ja välttynyt hyvin näin väärin käsityksiltä. Sinkku markkinoilla pitäisi muistaa myös toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus.

Miksi antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva 

Snapchat: vahvatytto

Edellinen juttu: Älä laihduta -päivä