Miksi antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa – radiohiljaisuus

Kävin tänään Picnicissä salaatti lounaalla ja samalla käsiini eksyi Iltalehti, taisi olla viime viikonlopulta. Silmiini sattui tämä juttu radiohiljaisuudesta, jutussa esiintyvän Idan blogiin pääset täältä. Jäin miettimään asiaa radiohiljaisuus ja päätin kirjoittaa siitä, oikeastaanhan olen ollut viimeksi kunnollisessa pitkässä parisuhteessa vuonna 2009, siitähän alkaa olla  jo kohta kymmenen vuotta. Osa vuosista meni ihan tarkoituksella sinkkuna, eläen vain itselle, mutta osan olen kyllä deittaillut reippaasti, ollut parisuhteissakin ja mielestäni pyrkinyt antamaan ihmisille mahdollisuuksia hyvään suhteeseen antamalla vain parasta itsestäni. Välillä olen tavannut hyvinkin kiinnostavia tyyppejä, mutta itsekin olen muutaman kerran törmännyt tähän ilmiöön radiohiljaisuus. Olen myös nähnyt tätä valitettavan paljon ystäväpiirissäni.

” 24-vuotias Iida Åfelt kirjoitti kokemuksistaan avoimesti blogissaan: Kahden vuoden sisällä viisi hyvin alkanutta suhdetta päättyivät kaikki täydelliseen radiohiljaisuuteen. Tyypillisessä tapauksessa mies ei yhtäkkiä vastannut enää viesteihin. Teki niin kutsutun katoamistempun.

– Viimeisin tapahtui pari viikkoa sitten, Iida kertoo toukokuun alussa.

Hän kuvailee kirjoituksessaan jokaista tapausta. Niissä on yhtäläisyyksiä: Alussa mies on aina vaikuttanut olevan hyvin kiinnostunut, kemiat kohtaavat ja mies osoittaa sen monella tavalla. Iida ihastuu, jopa rakastuu. Tapailu saattaa kestää esimerkiksi useamman kuukauden, jolloin oletus mahdollisesta seurustelun aloittamisesta ei ole liioiteltu ajatus.”

Aiheesta on kirjoitettu blogeissa aiemminkin, esimerkiksi täällä. Cougar Woman kirjoittaa näin:

” Näin, että Valokuvaaja oli lukenut viestini. Vastausta ei kuitenkaan tullut moneen tuntiin, joten lähetin vielä yhden viestin, jossa pyysin anteeksi, mikäli viestini oli liian suorasukainen, liian tunteellinen. Ja ennen kaikkea – liian itsekäs. Minä, minä, minä. 

Viesti meni perille, mutta sitä ei luettu. Ei koko perjantai-iltapäivänä, ei lauantaina, ei sunnuntaina, ei maanantaina. Pidin puhelinta silmällä viikonlopun aikana, ja huomasin itsekin, että alan panikoida. Sainko viestilläni Valokuvaajan sulkeutumaan kuin simpukan? Olinko liian hankala, kun kerroin tunteistani?

Luin viestit yhä uudelleen ja uudelleen. Ei, ne eivät olleet liian tunkeilevia. Kertoivat kuitenkin tunteistani, yrittivät selittää, miltä radiohiljaisuus tuntuu. Ehkä ne oli tulkittu väärin. Tai ehkä ne todellakin olivat liian itsekkäitä. ”

Kuulostaa kovin tutulta. Jotenkin ymmärrän vielä katoamisen jos ollaan vaihdettu vaikka muutama viesti jossakin palvelussa, ilman että ollaan vielä edes nähty tai päästy yhteyden pidossa mitenkään henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta jos ollaan pidetty yhteyttä jo jonkin aikaa tai sitten avauduttu toisille itselle tärkeistä luottamuksellisista asioista molemmin puolin, tuntuu katoaminen aika törkeälle. Toisen jättäminen täysin ilman vastauksia on huonoa käytöstä, hylkäämistä ja vääristynyttä vallankäyttöä.

Mikä siinä on ettei voi sanoa suoraan? Ymmärrän että toisen blokkaaminen saattaa olla jollekin helppo keino, poissa puhelimesta poissa mielestä tyyliin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, pitäisi ehkä joskus miettiä miltä siitä toisesta henkilöstä tuntuu, eikä vain paeta paikalta. Jos vaikka olisi niin että meneillään on joku toinen juttu, haluaisin itse ainakin kuulla tästä mielellään ihan suoraan. Joskus nuorempana muistankin että olen saanut kerran tälläisen viestin henkilöltä josta olin kiinnostunut. Henkilö oli kohtelias ja ystävällinen ja kertoi että on tavannut kiinnostavan naisen. Olin tottakai pettynyt, mutta jälkeenpäin osasin arvostaa hänen suoruuttaan. Asian voi siis kertoa myös hienotunteisesti ja ystävällisesti loukkaamatta toista ihmistä, se ei ole iso vaiva ja jättää varmasti myös sille torjuvalle osa puolellekin paremman fiiliksen kuin välttely ja vastaamattomuus.

Olen itse pyrkinyt olemaan rehellinen tälläisissa tilanteissa  ja välttynyt hyvin näin väärin käsityksiltä. Sinkku markkinoilla pitäisi muistaa myös toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus.

Miksi antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva 

Snapchat: vahvatytto

Edellinen juttu: Älä laihduta -päivä

Älä laihduta -päivä

*Sisältää mainoslinkkejä

Syömishäiriöliitto-SYLI ry jäsenyhdistyksineen viettää Älä laihduta -päivää tänään.

Laihduttamisen kierre on pahimmillaan aivan kamala ja tuhoava, en toivo että kukaan ihminen joutuisi elämään koko elämänsä niin että tarkkailee jokaista suupalaansa ja tuntee huonoa omatuntoa jatkuvasti kurveistaan. Joskus laihduttaminen vie ilon elämästä ja aivan kaikesta. Tämä päivä  viestittää, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta.

”Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.”

Syömishäiriöliitto.

Olen oivaltanut tämän asian ja ymmärtänyt että kehoa ei kannata pakottaa mihinkään tiettyyn muottiin, hyvinvointi lähtee muualta kuin siitä mikä vaakalukema on. Olen konkreettisesti kokenut sen ettei pieni rasvaprosentti poista ongelmia, eikä toisinpäin. Hyvinvointi ja itsensä hyväksyminen lähtee sisältä.

Moni luulee että onni koostuu hoikkuudesta ja ajatellaan että ”sitkun” minä olen hoikempi alan elämään. Tiedättekö mitä? Sitä elämää kannattaa alkaa elämään ihan samantien, koska mikään sisälläsi ei loppujen lopuksi muutu. Kannattaa suhtautua omaan kehoon rakkaudella ja kunnioittaen oli se sitten minkä kokoinen tai muotoinen tahansa. Se miten olet ja kannat itsesi tekee sinusta kiinnostavan, sekä ihmisessä on niin paljon muutakuin se ulkonäkö.

Kuvasimme eilen materiaalia, myöhemmin kesällä ilmestyvään Kauneus ja terveys lehteen *Biancaneven vaatteissa.

Ihanat *Vartaloa imartelevat kevyesti kiiltävät legginsit,

 *Naisellinen painijanselkäinen treenitoppi Sand Opulento -printillä,

ja *Pitkät ja lämpimät merinovillaiset Biancaneve-säärystimet löydät linkeistä.

Huomaan että nykyään minun on helppo olla kuvissa, oli kokoni mikä tahansa. Tämä johtuu juurikin siitä sisäisestä hyväksymisestä, ja itsetuntemuksesta. Ei kannata odottaa päivää milloin voit sädehtiä, vaan kannattaa aloittaa se nyt. Kantakaamme itsemme ylpeydellä ja nauttikaamme naiseudesta, ilman laihduttamisen tuomaa jatkuvaa painetta.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

snapchat: vahvatytto

Edellinen juttu: Mistä kaikesta olen kiitollinen