Miksi antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa – radiohiljaisuus

Kävin tänään Picnicissä salaatti lounaalla ja samalla käsiini eksyi Iltalehti, taisi olla viime viikonlopulta. Silmiini sattui tämä juttu radiohiljaisuudesta, jutussa esiintyvän Idan blogiin pääset täältä. Jäin miettimään asiaa radiohiljaisuus ja päätin kirjoittaa siitä, oikeastaanhan olen ollut viimeksi kunnollisessa pitkässä parisuhteessa vuonna 2009, siitähän alkaa olla  jo kohta kymmenen vuotta. Osa vuosista meni ihan tarkoituksella sinkkuna, eläen vain itselle, mutta osan olen kyllä deittaillut reippaasti, ollut parisuhteissakin ja mielestäni pyrkinyt antamaan ihmisille mahdollisuuksia hyvään suhteeseen antamalla vain parasta itsestäni. Välillä olen tavannut hyvinkin kiinnostavia tyyppejä, mutta itsekin olen muutaman kerran törmännyt tähän ilmiöön radiohiljaisuus. Olen myös nähnyt tätä valitettavan paljon ystäväpiirissäni.

” 24-vuotias Iida Åfelt kirjoitti kokemuksistaan avoimesti blogissaan: Kahden vuoden sisällä viisi hyvin alkanutta suhdetta päättyivät kaikki täydelliseen radiohiljaisuuteen. Tyypillisessä tapauksessa mies ei yhtäkkiä vastannut enää viesteihin. Teki niin kutsutun katoamistempun.

– Viimeisin tapahtui pari viikkoa sitten, Iida kertoo toukokuun alussa.

Hän kuvailee kirjoituksessaan jokaista tapausta. Niissä on yhtäläisyyksiä: Alussa mies on aina vaikuttanut olevan hyvin kiinnostunut, kemiat kohtaavat ja mies osoittaa sen monella tavalla. Iida ihastuu, jopa rakastuu. Tapailu saattaa kestää esimerkiksi useamman kuukauden, jolloin oletus mahdollisesta seurustelun aloittamisesta ei ole liioiteltu ajatus.”

Aiheesta on kirjoitettu blogeissa aiemminkin, esimerkiksi täällä. Cougar Woman kirjoittaa näin:

” Näin, että Valokuvaaja oli lukenut viestini. Vastausta ei kuitenkaan tullut moneen tuntiin, joten lähetin vielä yhden viestin, jossa pyysin anteeksi, mikäli viestini oli liian suorasukainen, liian tunteellinen. Ja ennen kaikkea – liian itsekäs. Minä, minä, minä. 

Viesti meni perille, mutta sitä ei luettu. Ei koko perjantai-iltapäivänä, ei lauantaina, ei sunnuntaina, ei maanantaina. Pidin puhelinta silmällä viikonlopun aikana, ja huomasin itsekin, että alan panikoida. Sainko viestilläni Valokuvaajan sulkeutumaan kuin simpukan? Olinko liian hankala, kun kerroin tunteistani?

Luin viestit yhä uudelleen ja uudelleen. Ei, ne eivät olleet liian tunkeilevia. Kertoivat kuitenkin tunteistani, yrittivät selittää, miltä radiohiljaisuus tuntuu. Ehkä ne oli tulkittu väärin. Tai ehkä ne todellakin olivat liian itsekkäitä. ”

Kuulostaa kovin tutulta. Jotenkin ymmärrän vielä katoamisen jos ollaan vaihdettu vaikka muutama viesti jossakin palvelussa, ilman että ollaan vielä edes nähty tai päästy yhteyden pidossa mitenkään henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta jos ollaan pidetty yhteyttä jo jonkin aikaa tai sitten avauduttu toisille itselle tärkeistä luottamuksellisista asioista molemmin puolin, tuntuu katoaminen aika törkeälle. Toisen jättäminen täysin ilman vastauksia on huonoa käytöstä, hylkäämistä ja vääristynyttä vallankäyttöä.

Mikä siinä on ettei voi sanoa suoraan? Ymmärrän että toisen blokkaaminen saattaa olla jollekin helppo keino, poissa puhelimesta poissa mielestä tyyliin. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, pitäisi ehkä joskus miettiä miltä siitä toisesta henkilöstä tuntuu, eikä vain paeta paikalta. Jos vaikka olisi niin että meneillään on joku toinen juttu, haluaisin itse ainakin kuulla tästä mielellään ihan suoraan. Joskus nuorempana muistankin että olen saanut kerran tälläisen viestin henkilöltä josta olin kiinnostunut. Henkilö oli kohtelias ja ystävällinen ja kertoi että on tavannut kiinnostavan naisen. Olin tottakai pettynyt, mutta jälkeenpäin osasin arvostaa hänen suoruuttaan. Asian voi siis kertoa myös hienotunteisesti ja ystävällisesti loukkaamatta toista ihmistä, se ei ole iso vaiva ja jättää varmasti myös sille torjuvalle osa puolellekin paremman fiiliksen kuin välttely ja vastaamattomuus.

Olen itse pyrkinyt olemaan rehellinen tälläisissa tilanteissa  ja välttynyt hyvin näin väärin käsityksiltä. Sinkku markkinoilla pitäisi muistaa myös toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus.

Miksi antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva 

Snapchat: vahvatytto

Edellinen juttu: Älä laihduta -päivä

Kipu kasvattaa – eka kertani Keravalla

*Yhteistyöpostaus

Kävin elämäni ensimmäisen kerran Keravalla, kokemus ei ollut ollenkaan huono. Tähän vierailuun oli nimittäin hyvä syy.

Olen kärsinyt jalkakivuista siitä lähtien kun vasen jalkani meni poikki vuonna 2009, kiertovirhe on alkanut vaivaamaan enemmän ja enemmän. Tämän huomaa aina jos lenkkeilen enemmän tai olen joutunut seisomaan paljon töissä. Kiropraktikko on auttanut vaivoihin, vaikka olenkin käynyt siellä harvakseltaan. Olen osittain tottunut kipuun, enkä siksi tee siitä isoa numeroa. Kipu kasvattaa, mutta jos sitä pystyy jollain lievittämään niin hyvä. Se että selän lukot avataan parantaa myös alaraajojen asentoa, jolloin kipu kävellessä vähäksi aikaa hellittää. Kiropraktikot hoitavat pääasiassa tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mutta muihinkin ongelmiin on hoidoilla saatu apua. Kiropraktikot keskittyvät erilaisten kipujen tutkimiseen ja hoitoon.

image

Kiropraktiikka on erikoistunut hoitamaan ja ehkäisemään toimintahäiriöitä nivelissä ja tukirangassa. Näitä nikamien virheasentoja jotka aiheuttavat lihasjännitystä ja painetta hermostoon voidaan kiropraktiikassa kutsua nikamalukoiksi, nivelen toimintahäiriöiksi, fasettilukoiksi tai subluksaatioksi.

Pääsin tutustumaan Kiroklinixin Kalle Hietasen palveluihin Keravalle, hänellä on vastaanotto myös Klaukkalassa www.hyväryhti.net. Olen käynyt aikaisemmin kiropraktikalla Jyväskylässä asuessani, hoito kyllä tehosi mutta oli huomattavasti kivuliaampaa kuin Kallen käsittelyssä. Kalle teki perusteellisen haastattelun ennen  hoitoa ja avasi lukot hellävaroen. Hoidon jälkeen olo oli huomattavasti kevyempi eikä jalkakipua ole juurikaan ollut. Menen hoitoon uudestaan kahden viikon tauon jälkeen,  säännöllisyydellä saadaan näin aikaan kestävä vaikutus.

image
Kiropraktikko Kalle Hietanen.

image

Ammattitaitoisen hoidon saamiseksi kannattaa varmistaa että kiropraktikkosi kuuluu Suomen kiropraktikkoliittoon.

”Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen ainoastaan korkeakoulututkinnon suorittaneita kiropraktikkoja. Jäsenet ovat saaneet koulutuksensa Englannissa ja Yhdysvalloissa. Pohjoismaissa koulutusta annetaan Tanskassa Odensen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Suomen Kiropraktikkoliiton jäsenillä on muiden Euroopan liittojen tapaan velvollisuus osallistua jatkokoulutusohjelmaan.

Kiropraktikkojen koulutus vastaa esikliinisen vaiheen osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia. Pääaineita ovat muun muassa anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Päätoimisen opiskelun, tenttien ja hyväksytyn lopputyön lisäksi tutkintoon vaaditaan vuoden mittainen klinikkaharjoittelu. Koulutuksessa keskitytään tuki- ja liikuntaelinvaivojen manuaalisiin hoitoihin, mikä antaa kiropraktikoille vahvan tietotaidon hyviin tuloksiin tule-sairauksien hoidossa. Koulutetulla kiropraktikolla on valmiudet tehdä erotusdiagnoosi ja selvittää hoidon mahdolliset vasta-aiheet.”

Suomen kiropraktikkoliitto

image

Muistakaa hoitaa itseänne ja puutarhaanne.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva