Lomastani ei tulekkaan läskileiri

Moi, tässä on taas hetki vierähtänyt viime päivityksestä.

Terkkuja Tampereelta, istun juuri Onnibussissa matkalla kotiin. Ihan uskomatonta miten edullista tämä reissaaminen nykyään on. Tämäkin reissu vain kolme euroa suunta. Varasin myös juuri meno paluun Turkuun ja kokonaista 8€ tuli matkan hinnaksi. Kyllä kannattaa ihmeessä hyödyntää näitä halpamatkoja jos reissaa paljon ja vaikka omistaisi auton. Halvemmaksi meinaan tulee, ja matkan ajan voi hyöty käyttää  johonkin vaikkapa niinkin hyödylliseen kuin blogin kirjoitukseen. Matka menee nopeasti ja nytkään muita matkustajia ei paljoakaan ole. Laitteet saa mukavasti laturiin, että voi huoletta chattailla koko matkan ajan ilman huolta akun loppumisesta. En oikein edes ymmärrä miten ennen on ollut vara matkustaa junalla, aina kun olen jonkin verran näitä kaupunkeja syystä tai toisesta vaihdellut.

image

 

Tänään tuli käytyä taas Wolffilla treenaamassa selkää. Kiitos vain motivoivasta treeniseurasta Dealle.  Ihan hyvä fiilis tekemiseen säilynyt muuten. Kävin valmentajan luona kuntotsekissä launtaina ja hän oli sitä mieltä että kumminkin eteenpäin on menty vaikka en varsinaisella dietillä ole ollutkaan. Päätin tosiaan joitakin viikkoja sitten että syksy ja syksyn kisat tulevat aivan liian nopeasti. Syksyllä on muutakin uuden aloitusta, ja jalkaleikkauskin on tulossa lokakuun lopussa (ydinnaula siis vain poistetaan säärestäni). Lisäksi harvoin tai siis oikestaan ikinä saavutetaan paras kunto jos pudotettavaa on näinkin paljon kuin minulla. Toisaalta tuleva Barcelonan 5-viikkoinen loma olisi ollut mahtava alusta valmistautua kisoihin, mutta koska aikataulu olisi ollut tiukka niin lomaan ei varmasti olisi muuta mahtunut kuin tulevien kisojen mietintä niimpä se olisi voinut kääntyä jopa stressin puolelle ja sitähän me vältetään kuin ruttoa.  Nyt voidaan treenata hyvällä sykkeellä ja hyvillä energioilla koko reissu. Treenilomahan siitä on jokatapauksessä tulossa, mutta nyt ei tarvitse tulla sentään läskieiri 😀

image

Siirrettiin siis Matin kanssa ihan suosiolla kisatähtäin keväälle 2016. Aika sinnekkin menee nopeasti, mutta se antaa kuitenkin hiukan tilaa hengittää. Toisaalta tykkään dietatakkin enemmän talvella. On pimeää ja kylmä niin dietillä tekemisessä säilyy koko ajan tietty palo ja  tulee pysyttyä motivoituneena. Ei tarvitse hautautua herkkujen kanssa sohvan pohjalle ja masentua, kun tietää tasan minne on menossa. Muut valittaa kaamos masennusta, mutta itsellä tavoite on kirkkaasti mielessä ja vireystila pysyy hyvänä. Tämä on ainakin aikaisempi kokemus. Aika kultaa tietty hiukan muistoja, mutta hyvä niin 😉

image

Ohjelmaan tuli muuutoksta myös, olin muokannut vanhaa ohjelmaa itse niin että jalat olen tehnyt vaan kerran viikossa. Matti oli sitä mieltä että hyvin on tullut kehitystä, ehkä jopa paremmin. Syynä varmasti se että koivet saa palautua kunnolla nyt. Hän muokkasi ohjelmaa niin että jako on nyt seuraava:

Selkä, pakarat

Rinta, pohkeet, vatsat

Reidet pakarat

Olkapäät, vatsat

Hauis, ojentaja

Pakaroille tulee siis ihan kivasti jumppaa kuitenkin mikä on tietenkin tärkeää 😉

Ruokavalio ei nyt sitten enää onneksi ole niin tarkka kuin dietillä, mutta hiilarit pyrin sijoittamaan vain aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle jolloin keho niitä tarvitsee. Näin kunnon pitäisi hiukan siistiytyä tulevaa reissua varten, ilman että tämä on lihaskasvusta pois. Olen kylläkin sopinut yhdet kuvaukset Heinäkuun alkuun, eli kai tässä täytyy keskittyä hiukan tosissaan ainakin viimeistään kuukautta aikaisemmin. Sitä odotellessa 😀 Mutta juuri oli puhetta kaverin kanssa että voihan sitä muutakin kuvata kuin kisakuntoa. Jos kaikki studiokuvat on vain sitä kireää kuntoa, helposti siinä kehonkuvakin vääristyy ja alkaa kaikki muut kuvat muussa kunnossa ahdistaa. Tämä se on tietenkin myös yksilöllistä, mutta ainakin itsellä kun se kunto vaihtelee paljonkin niin miksi ei ikuistaisi erillaisia vaiheita ympäri harjoituskautta?

Tuli muuten reippailtua keväisessä metsässä, suosittelen teillekkin.

image

image

 

image

image

 

 

Jaarittelu sikseen ja eikun hyvää treeniviikon jatkoa kaikille. Palataan taas viimeistään viikon päästä. Pysykää linjoilla.

Intsgram: tyttosinaoletvahvaofficial

Puntuksen reviiri uhattuna 😂😂😂 #bengalcat #dog #cat #asianleopardcat #catstagam #chihuahua #pets

A video posted by Tyttö sinä olet vahva (@tyttosinaoletvahvaofficial) on

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Kiristyviä vyötäröitä ja valmentajalle ripityksiä – Motivaatiopäivä Tampereella

Huoltoasema seisahtuu. Kiiltävän mustasta Jaguarista nousee hitaan itsevarmasti skandinaavisen vaalea, tosin auringossa mukavasti ruskettunut, bodyteamimme luottokuski, kaikentietävä PT, henkinen tuki, vahva olkapää, ravintoekspertti, posetuomari, bodyguard ja yleinen monitoimimies – Hunks-Sauli. Pysähdys Orituvalla laittaa paikalliset sekaisin, ja joudumme kiirehtimään nopeasti takaisin tummilla laseilla pimennettyyn kulkuneuvoomme. Kuinka julkisuuden henkilöiden elämä voi ollakin tavisten keskellä näin raskasta.
Muuan nimeltä mainitsematon kyytiläinen on aamulla ollut tapojensa mukaan myöhässä, ja olemme hiukan jäljessä aikatauluista. Riinan dieetti on edennyt uskomatonta vauhtia: kroppa kerää WFC:n peilisalissa ihailevia huokauksia. Fitfarmin posevastaava Sirpa on ammattilainen paikallaan. Riina saa uusia näkökulmia ja korjaavaa palautetta esiintymiseen. Askeleet keventyvät korkkareilla viikko viikolta, ja edistyminen on ollut tämänkin osa-alueen puolesta esimerkillistä. Riinalla on kova voitontahto, motivaatio ja keskittyminen. Ja se näkyy, kuten kuuluukin.

Gasellin askelin Riina astelee ylväästi. Woaaah!

”Leuka pystyyn, hyvä ryhti. Just, tuo painoa toiselle jalalle. Ai ku näyttää upeelle, noin kallista vähän lantiota…”, Sirpa opastaa.

Minna ja Riina treenaavat Teron treeneissä tänään rinta-olkapäätreenin. Kaksi neitosta saa seurakseen peräti kolme miestä, kun itse Teron mukana kulkevat tunnustelemassa anatomisia asentoja Ville ja Sauli. Ville aloittaa PT:n hommat Fitfarmilla ja seuraa oppipoikana mukana. Hänelle kehonrakennus on enemmän kuin harrastus (kellepä ei olisi tässä lajissa), ja työt alkavat ilmeisesti myös Turun puolella. Tosin puhetapa on hitusen savoon viittaava, joten sukujuuria lienee myös itäisämpäänkin kolkkaan.

Ville laittaa Minnan takaolkapäille pientä kiusaa. Tero kasvattaa uusia pikkupiruja oppipojikseen.

Minnalla kulkee treeneissä pumppi vallan mainiosti ja hiki virtaa. Tuttuja supersarjoja, pudotuksia ja muuta mukavaa rinnalle ja olkapäille. WFC:n sali raikaa kahden naisen itkusta ja valituksesta. Liikunnan ilon voi suorastaan aistia ilmasta.

Alataljasta pull overin tapaista liikettä. Veto suorin käsin taakse asti.

Bikini-Riina ja operaatio penkin kesytys. Tero opastaa oikeaan penkkitekniikkaan.

Mitäpä olisi Tampereen reissu ilman muutamaa vaateostosta? Aivan. Ei yhtään mitään. Minna esittelee Sunny’s-putiikin Baby Phat -kissapökiä. Me tytöt tulemme tekemään kesän mittaan kattavan farkkupostauksen, jossa lupaamme sulloa itsemme kaksnelosiin. Etkö usko? Usko pois.

Minnalla ei lopu vaatehuolet kesken. Farkkuja on joka lähtöön, ja joka seasonille on omat kokonsa. Fitnesselämässä joutuu elämään alati muuttuvan vaatekerraston mukana. Mikä hyvä lisäsyy shoppailulle.

Anu käy Bullin rippituolissa. Pää on sekaisin, siitä ei ole kiistäminen. Nyt pönttö laitetaan selväksi. Repsahtelijoiden repsahtelijalle lyödään kouraan ruokavalio, jolle asetetaan tiukka vaatimus. Viikko KOKONAAN ja TISMALLEEN niin kuin lapussa lukee. Ei minkäänlaisia omia sovelluksia, poikkeuksia, selityksiä, korvaamisia, paastoja tai tankkauksia. Anu miettii tarkkaan, mistä keksisi porsaanreiän ja kuinka onnistuisi huijaamaan valmentajaa. Itseäänhän ei voi huijata, eihän?

”Vihreitä vihanneksia vapaasti… Vapaasti… Vapaasti… Nyt on painovirhepaholainen, kyllä se tarkoittaa tuota lihan määrää.”

Ensimmäinen koettelemus seuraa jo tutulla Oriveden Orituvalla. Sauli tilaa herkullisen annoksen kanapastaa, ja vastapäätä pöytää seuraa pitkä kuolavana annoksen perään. Muista kuitenkin, että kun olet kristallinkirkkaana päättänyt seurata tavoitettasi, repsahduksia ja lipsumisia ei satu. Anulla on ollut ongelma, ettei hän ole juurikaan asettanut itselleen tavoitetta ja on suoraan sanottuna ollut itseensä ja kuntoonsa tyytymätön. Itseinho, vähättely ja oman olonsa anteeksipyytely ovat johtaneet siihen, ettei motivaatiota dieettaamiseen ja treenien priorisoimiseen ole löytyneet. Anu pyrkii nyt löytämään terveen itsekunnioituksen ja muistamaan, että hänellä on lupa onnistua ja olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Suomalainen nöyristely joutaisi muutenkin romukoppaan. Persettä tullaan heiluttamaan syksyllä antaumuksella.

Meilläkö nälkä? Ei tee mieli. Ei sitten yhtään. No ei varmasti.

Kyselemme innokkaasti vinkkejä treeniin Saulilta. Sauli ei tunnu pahemmin stressaavan, vaikka viikkoon kertyisi vain muutama saliharjoitus ja ruokaakin tulisi popsittua reilummalla kädellä. Sale vinkkaakin, että treeneissä tärkeintä on laatu määrän sijasta. Tuntuma lihakseen tulisi aina säilyttää ensiarvoisena prioriteettina, eikä tulisi sompailla ainoastaan treenipainojen egottamisella. Ruokaa riittävästi, monipuolisesti ja terveellisesti ja ehkä jopa tärkeimpänä pyhästä urheilijan kolminaisuudesta – lepoa. Sauli kertoo ajaneensa itsensä ylikuntoon ja oppineensa vasta sen jälkeen arvostamaan riittävää palautumista ja kehonhuoltoa. Treeni on jopa miinuksen puolelle menevää, jos lihasten ei anneta palautua edellisestä rasituksesta. Jos treenit polkevat pitkään paikallaan, ihmeelliset ajatukset valtaavat pään ja muutenkin hermopiuhoja tökkii, pysähdy, analysoi missä vika ja ota tarvittaessa kunnolla taukoa treeneistä. Mieluummin yksi onnistunut treeni viikkoon kuin viisi huonoa.

Juhannusviikkoa kaikille, silloin on hyvä aika ottaa hieman etäisyyttä salinkin puolelta! 🙂